Ilona Juutilainen-Suuronen
Elma Ilona Juutilainen-Suuronen, o.s. Juutilainen (27. marraskuuta 1897 Savonlinna[1] – 20. huhtikuuta 1992 Helsinki[2]) oli suomalainen harpun soiton uranuurtaja.
Juutilainen-Suurosen vanhemmat olivat lehtori William Alfred Juutilainen ja Hilja Alexandra Lindbohm ja puoliso vuodesta 1926 toimistopäällikkö Kauko Philip Julianus Suuronen. Juutilainen-Suuronen suoritti tyttökoulun 1913 ja valmistui Helsingin konservatoriosta 1921, opintomatkan Pariisiin hän teki 1924. Turun kaupunginorkesterin harpistina Juutilainen-Suuronen toimi 1921–1924 ja 1928–1929, Oslon filharmonisen orkesterin 1925–1928 ja Helsingin teatteriorkesterin 1931–1937. Hän työskenteli myös Helsingin kaupunginorkesterin ja Radio-orkesterin avustajana sekä vuodesta 1948 Tampereen kaupunginorkesterissa.[1]
Harpistina Juutilainen-Suuronen oli Lilly Kajanus-Blennerin ja ranskalaisen Henrietta Renién oppilas ja Väinö Hannikaisen työtoveri. Hän itse opetti harpun soittoa Sibelius-akatemiassa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 257-258. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ a b Kuolleita. Harpputaiteilijatar Ilona Juutilainen-Suuronen. Ensimmäisen polven suomalainen harpisti. Helsingin Sanomat, 4.3.1972, s. 12.