Ilmo Launis
suomalainen pappi
Ilmo Armas Launis (26. marraskuuta 1912 Helsinki – 26. maaliskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen pastori, kirjailija ja lyhytelokuvantekijä.
Ilmo Launiksen isä oli useita kirkkorakennuksia suunnitellut arkkitehti ja taidemaalari Ilmari Launis (ent. Lindberg; 1881–1955). Ilmo Launis toimi kappalaisena Töölön seurakunnassa. Hän oli vetämässä seurakunnan kerhotoimintaa, teki työtä alkoholistien keskuudessa ja hän ohjasi myös useita lyhytelokuvia.[1]
Launis vieraili kymmeniä kertoja Israelissa ja Palestiinassa ja teki aiheesta useita tieto- ja valokuvateoksia.[1]
Launiksen kuudesta lapsesta tunnettuja ovat laulaja Martti Launis (1946–2018) ja kuvittaja ja graafikko Mika Launis (s. 1949).[2]
Teoksia muokkaa
- Vapahtajan jalanjälkiä : Kristuksen kärsimystie Palestiina-valokuvien valaisemana. WSOY 1944
- Pyhä maa värikuvina. WSOY 1959
- Suuntana Jerusalem : Pyhän maan kävijän opas, tekijät Ilmo Launis ja Uriel Kailo. Kirkon opintokeskus; Helsinki 1965
Elokuvia muokkaa
- Tuulten talo. 1968
- Takapihan aurinko. 1972
- Ikkuna ikuisuuteen. 1972
- Ei minulta mitään puutu. 1975
- Makuuvaunu. 1976
Lähteet muokkaa
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ilmo Launis Elonetissä.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Rautio, Ilse: Aikalainen: Ilmo Launis jalostaa roskaa. Helsingin Sanomat, 6.10.1982, s. 16. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Kuka kukin on 1970, s. 523. Helsinki: Otava, 1970.
Kirjallisuutta muokkaa
- Tuure, Martti: Halkaise palanen puuta - minä olen siinä ILMO LAUNIS: PAPPI JA TAITEILIJA. Hämeenlinna. Päivä Osakeyhtiö. 2015. ISBN 978-952-475-732-4.