Ilmaisku H-3-lentotukikohtaan
Ilmaisku H-3-lentotukikohtaan oli Iranin ilmavoimien toteuttama yllätyshyökkäys Irakin ilmavoimien lähellä Jordanian rajaa sijainneeseen H-3-lentotukikohtaan Irakin–Iranin sodan aikana 4. huhtikuuta 1981. Isku oli menestys ja se tuhosi tai vaurioitti yli 40 irakilaista lentokonetta.
| Ilmaisku H-3-lentotukikohtaan | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irakin–Iranin sotaa | |||||||
 Kartta ilmaiskun toteutuksesta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
ei yhtään |
Yli 40 tuhoutunutta tai vaurioitunutta lentokonetta | ||||||
Tausta muokkaa
Keväällä 1981 useamman tappion kärsinyt Iranin pääesikunta pyrki ottamaan sodan aloitteen käsiinsä. Šokissa olevat ja tappioita kärsineet maavoimat eivät pystyneet toteuttamaan suuria operaatioita ja uskottavuusongelmista kärsineet ilmavoimat ehdottivat uskaliasta suunnitelmaa yllätyshyökkäyksestä irakilaisia vastaan. Tarkoituksena oli paitsi todistaa ilmavoimien kyvykkyys, mutta myös näyttää irakilaisille Iranin voivan iskeä halutessaan missä päin maata tahansa. Lentueen päällikkö Abbas Doran ehdotti kohteeksi Irakin ilmavoimien H-3-lentotukikohtaa lähellä Irakin Jordanian vastaista rajaa.[1]
Irakin ilmavoimat pitivät tukikohdassa Tupolev Tu-22-mallisia pommikoneitaan, minkä lisäksi se toimi Ranskasta ostettujen Mirage F1-koneiden väliaikaisena tukikohtana. Tukikohdan miehistöön kuului Mirage-, MiG- ja Suhoi-koneiden huollosta vastaavat egyptiläiset ja jordanialaiset mekaanikot. Iran sai Israelilta ilmakuvia tukikohdasta, joiden perusteella tukikohdan lentokoneet oli levitetty huolimattomasti ulkoilmaan ilman suojaa. Tukikohtaa puolustajilla oli käytössään vain muutamia vanhentuneita ilmatorjuntaohjuksia ja ilmatorjuntatykkejä. Irakilaiset uskoivat tukikohtansa olevan turvallinen. Tukikohtaa ei oltu pommitettu aikaisemmin, eikä se ollut iranilaisten McDonnell Douglas F-4 Phantom -koneiden kantaman sisäpuolella.[1]
Iranilaisten merkittävin haaste suunnitelman toteuttamisessa oli irakilaisten yllättäminen. Iskuun osallistuvien koneiden reitti suunniteltiin kulkemaan Irakin Turkin ja Syyrian vastaista rajaa pitkin. Syyrian johtaja a ja Irakin vihollista Hafez al-Assadia pyydettiin asevoimineen katsomaan operaation aikana toiseen suuntaan, mihin tämä luonnollisesti suostuikin.[1]
Isku muokkaa
Hieman ennen aamunkoittoa 4. huhtikuuta 1981 kymmenen iranilaista F-4 Phantom -hävittäjää lähti lennolleen Hamadanin lentotukikohdasta kulkien kohti luodetta ja Turkin rajaa. Kahta koneista oli tarkoitus käyttää vain, jos muita koneita joutuisi iskun aikana syystä tai toisesta pois käytöstä. Koneet oli aseistettu vapaasti putoavilla pommeilla ja sirpalepommeilla. Jokaisella koneella oli lisäksi yksi AIM-7 Sparrow ilmasta-ilmaan-ohjus, Israelista saatu elektroninen vastatoimikapseli ja kolme ulkoista polttoainetankkia. Isku oli iranilaisten pisimmälle tekemä ilma-isku ja etäisyyttä kohteeseen oli 1 200 kilometriä. Koneita oli pitkän matkan takia tankattava useita kertoja ilmassa. Koneet tankattiin kahdesta Teheranista nousseesta Boeing 707 -lentokoneesta. Operaatioon osallistui lisäksi yksi Boeing 747, jota käytettiin lentävänä johtoasemana. Lennon alun sujuttua ongelmitta kaksi varakonetta palasivat tukikohtaansa ja majuri Farajollah Baratpourin johtama muodostelma jatkoi lentoaan matalalla vihollisen tutkia välttääkseen.[1]
Iskuosaston jatkaessa kaksi paria iranilaisia Grumman F-14 Tomcat -koneita otti asemat Iranin Kurdistanin yllä torjuakseen mahdollisesti tankkauskoneita lähestyvät irakilaiskoneet. Samalla kaksi Northrop F-5 -konetta lensi Irakin ilmatilaan suunnaten kohti Kirkukia kiinnittääkseen Irakin ilmapuolustuksen huomion itseensä. Iskuosasto eteni radiohiljaisuudessa Turkin rajalta luoteeseen Syyriaan, jossa ne lensivät Irakin ja Syyrian vastaisella aavikolla. Noin 100 kilometrin päässä Deir ez-Zorin kaupungista koneet tankattiin kahdesta Istanbulista aiemmin nousseesta siviilikoneiksi merkitystä Boeing 707 -lentokoneesta, joiden virallinen reitti kulki Teheraniin.[1]
Iskuosasto palasi Syyriasta Irakin ilmatilaan lentäen noin 60 metrin korkeudella ja kohdetta lähestyessään se jakautui kolmeen osastoon, jotka saapuivat kohteeseen eri puolilta. H-3 saavutettiin kello 8.15 ja ensimmäiset pommit osuivat kiitotiehen viholliskoneiden nousun estämiseksi. Tukikohdassa oli kaksi irakilaista MiG-23 -konetta valmiudessa. Seuraava kohde olivat ilmatorjuntatykit, joita vihollinen ei ollut miehittänyt. Lopullinen kohde oli tukikohdan lentokoneet, joita vastaan tehtiin useita ylilentoja. Hyökkäys päättyi 8.30 ja palasivat tukikohtaansa samaa reittiä, jota pitkin ne olivat saapuneetkin. Isku oli kestänyt kaikkiaan neljä tuntia ja 40 minuuttia.[1]
Seuraukset muokkaa
Irakilaiset menettivät iskussa kahdeksan MiG-23, viisi Su-20, kaksi Mirage F1, yhden Tu-16 ja kaksi An-12-konetta, sekä neljä Mi-8-helikopteria. Viisitoista muuta konetta vaurioitui ja niiden mukana oli kaksi Tu-16-konetta ja kolme Tu-22-konetta. Tuhoutuneet ja vahingoittuneet koneet käsittivät puolet koko Irakin ilmavoimien pommikonekalustosta. Noin 30 tukikohdan mekaanikkoa sai surmansa ja heidän joukossaan neljä egyptiläistä ja kaksi jordanialaista. Ajatollah Ruhollah Khomeini kiitti epätavalliseen tapaan lentäjiä henkilökohtaisesti. Irakissa Saddam Hussein pidätytti ja teloitutti kuusi korkea-arvoista upseeria. Heidän mukanaan oli H-3-tukikohan puolustuksesta vastannut eversti Fakhri Hussein Jaber. Noin 20 muuta vangittiin tai erotettiin.[1]