Ilmailun vapaudet

Ilmailun vapaudet[1] ovat sarja kansainvälisen kaupallisen ilmailun sääntöjä, jotka antavat tietyn valtion lentoyhtiöille oikeuden lentää toisen valtion ilmatilassa ja laskeutua toisen valtion alueelle. Ne ovat kansainvälisen ilmailun reittiverkoston perusta.[2]

Ilmailun vapaudet koottiin seurauksena erimielisyyksistä liittyen Chicagon kokouksessa 1944 sovittuun ilmailualan liberalisointiin. Yhdysvallat halusi, että lentoliikenteen perusoikeudet olisivat neuvoteltavissa yksittäisten Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön valtioiden välillä. Suurin osa muista kokouksen osallistujavaltioista pelkäsi kuitenkin, että mikäli kaikkia sitovia sääntöjä ei luotaisi, suuret yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt saisivat hallitsevan aseman kansainvälisessä lentoliikenteessä.[2]

Termejä ’vapaus’ ja ’oikeus’ käytetään ilmailun vapauksien yhteydessä kuvaamaan oikeuksia, jotka ovat voimassa kahden valtion välillä, mikäli ne ovat tehneet yhteisen lentoliikennesopimuksen. Vapauksia on kaikkiaan yhdeksän, mutta vain viisi ensimmäistä on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa, ja ne ovat yleisesti käytössä. Loput neljä vapautta, jotka rajoittavat liikennettä kaikkein vähiten, ovat harvinaisempia. Ne ovat käytössä lähinnä ilmailun yhteismarkkinoilla, kuten Euroopan unionin alueella sekä Australian ja Uuden-Seelannin välillä.[2]

VapaudetMuokkaa

 
Kaavio ilmailun yhdeksästä vapaudesta. Sininen ympyrä kuvaa lentoyhtiön kotimaata, punaiset ja keltaiset ympyrät ulkomaita.
Nro Kuvaus[3] Esimerkki
1. Oikeus lentää toisen valtion yli laskeutumatta. Espanjalaisen lentoyhtiön lento Espanjasta Saksaan kulkee Ranskan yli.
2. Oikeus laskeutua toisen valtion alueelle muista kuin liikennesyistä. Brittiläisen lentoyhtiön lento Yhdistyneestä kuningaskunnasta Yhdysvaltoihin tekee tankkausvälilaskun Irlannissa.
3. Oikeus lentää lentoyhtiön kotimaasta toiseen valtioon. Suomalaisen lentoyhtiön lento Suomesta Ruotsiin.
4. Oikeus lentää toisesta valtiosta lentoyhtiön kotimaahan. Suomalaisen lentoyhtiön lento Ruotsista Suomeen.
5. Oikeus lentää kahden muun valtion välillä lennolla, joka lähtee lentoyhtiön kotimaasta tai päättyy sinne. Arabiemiirikuntalaisen lentoyhtiön lento Arabiemiirikunnista Australian kautta Uuteen-Seelantiin, jolla se voi kuljettaa myös pelkästään Australian ja Uuden-Seelannin välillä kulkevia matkustajia ja rahtia.
6. Oikeus lentää yhdestä valtiosta lentoyhtiön kotimaan kautta toiseen valtioon. Ranskalaisen lentoyhtiön lento Uudesta-Seelannista Ranskan Polynesian kautta Yhdysvaltoihin. (Tällä reitillä voisi lentää myös yhdysvaltalainen lentoyhtiö käyttäen viidettä vapautta.)
muokattu 6. Oikeus lentää toisesta valtiosta lentoyhtiön kotimaan kautta takaisin samaan valtioon.[4] Kanadalaisen lentoyhtiön lento Seattlesta Montrealin kautta Miamiin.
7. Oikeus lentää kahden ulkomaan välillä kulkematta lentoyhtiön kotimaan kautta. Irlantilaisen lentoyhtiön lento Saksasta Italiaan.
8. Oikeus lentää toisen valtion sisällä, kun lento jatkuu lentoyhtiön kotimaahan tai on lähtenyt sieltä. Ranskalaisen lentoyhtiön lento Los Angelesista New Yorkin kautta Pariisiin, jolla se voi kuljettaa myös pelkästään Los Angelesin ja New Yorkin välillä kulkevia matkustajia ja rahtia.
9. Oikeus lentää toisen valtion sisällä ilman, että lento jatkuu lentoyhtiön kotimaahan tai on lähtenyt sieltä. Norjalaisen lentoyhtiön lento Helsingistä Ouluun.

LähteetMuokkaa

  1. EU:n ja Yhdysvaltojen väliset ilmailua koskevat sopimukset EUR-Lex. Viitattu 28.8.2019.
  2. a b c Szakal, Arpad: Freedoms Of The Air Explained (PDF) aviationlaw.eu. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  3. Freedoms of the Air Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  4. Introduction to Air Transport Economics: From Theory to Applications, s. 193. Routledge, 2016. ISBN 978-131-71133-2-4. Esikatselu Google Booksissa (viitattu 28.8.2019). (englanniksi)