Ilkka Ruohonen
Ilkka Antero Ruohonen (15. syyskuuta 1958 Helsinki – 17. maaliskuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kulttuuriantropologi ja dokumenttiohjaaja. Hän toimi useiden vuosien ajan kulttuuriantropologian opettajana Helsingin yliopistossa.[1]
| Ilkka Ruohonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1958 Helsinki |
| Kuollut | 17. maaliskuuta 2016 Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | kulttuuriantropologia |
| Tunnetut työt | Purjeet kohti Guineaa! analyysi Portugalin löytöretkien kulttuurisesta aspektista (1993) |
Ruohonen opiskeli 1970- ja 1980-luvuilla antropologiaa ja uskontotiedettä. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1984. Hänen pro gradu –työnsä käsitteli macaolaista Kun lam Tong –nimistä temppeliä. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1993 väitöskirjalla Purjeet kohti Guineaa! analyysi Portugalin löytöretkien kulttuurisesta aspektista. Siinä hän selvittää eurooppalaisen kolonialismin varhaisimpia vaiheita. Tutkimus perustui portugalilaisiin kronikkateksteihin sekä arkistoaineistoon. Tutkimusta on kehuttu kunnianhimoiseksi. Ruohonen erikoistui kolonialismin historian alkuvaiheisiin Portugalissa ja Latinalaisen Amerikan maissa sekä Venezuelan antropologiseen tutkimukseen.[1]
Tutkijan uran ohella Ruohonen teki myös dokumenttielokuvia, joita kertyi yli 20 kappaletta. Hänen tunnetuimpia elokuviaan olivat seuraavat:
- The Carnival Laughter (2000)
- Platoninen vihan käsite (2001)
- Maximum Attack! The Anthropology of Speed (2005)
- My Urban Kalakukko (2006)
- Documentary Albert (2008)
- Shoplifting (2009)
Joensuun Viscult-elokuvafestivaaleilla on useasti näytetty Ruohosen elokuvia, viimeisimmän kerran 2014, jolloin hän esitti siellä keskeneräiseksi jääneen elokuvansa Herra Mustarastas.[1]
Yle esitti vuonna 2001 Ruohosen elokuvan Platoninen vihan käsite. Se sai tuolloin 200 000 katsojaa, vaikka kyse oli perjantai-illan parhaasta katseluajasta ja toisella kanavalla näytettiin MM-hiihtoja.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Timo Kaartinen, Jari Kupiainen, Mari Tapaninen: Tutkijalla oli kaksi ammattia. Helsingin Sanomat, 25.4.2016, s. B 13. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.5.2016.