Avaa päävalikko
Ilkka Laitakari silloisen Geologian tutkimus­laitoksen museossa Espoossa vuonna 1964.

Ilkka Tiera Ylermi Laitakari (3. lokakuuta 1929 Helsinki30. maaliskuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen geologi ja professori.[1]

Laitakari suoritti vuonna 1963 laudaturarvosanan geologiassa ja mineralogiassa. Filosofian lisensiaatin tutkinnossa vuonna 1966 oli pääaineena geologia ja mineralogia, samoin kuin 1969 filosofian tohtorin tutkinnossa.

Uransa aikana Laitakari laati yli sata tieteellistä julkaisua, karttaa sekä tieteen popularisointiin liittyvää artikkelia. Laitakari oli pääasiassa kartoittaja, jonka tuottamat kallioperäkarttalehdet suurelta osin sijoittuvat Päijät-Hämeen alueelle. Hän vastasi Geologian tutkimuskeskuksessa kartografiasta sekä tulivuoriperäisten kivien tuntemuksesta.lähde?

Laitakarin väitöskirja käsitteli Hämeen diabaasijuoniparvea. Tässä tutkimuksessaan ja monessa muussa hän osoitti juonikivitutkimuksen merkityksen kallioperän historian selvittelyssä. Laitakari harrasti tieteen popularisointia, kuten isänsä Aarne Laitakari. Laitakarin puoliso oli filosofian kandidaatti Hilja Annikki o.s. Teppo.

TeoksiaMuokkaa

  • Kiviopas, 1959
  • Kivet värikuvina, 1961
  • On the set of olivine diabase dikes in Häme, Finland, 1969, (väitöskirja).
  • Kallioperäkarttoja, niiden selityksiä ja kartoitusoppaita.
  • Artikkeleita tietosanakirjoissa, geologisissa julkaisusarjoissa, aikakauslehdissä ja yleistajuisissa julkaisuissa.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Geologi-lehti 6/2007, s. 167. Geologinen Seura (professorinarvon lähde).