Ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus

Ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus tai HCI (engl. human-computer interaction) tarkoittaa ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta ja sen tutkimusta. Kyseessä on monitieteinen tutkimusalue, jossa ihmisen ja tietokoneen toimintaa tarkastellaan useista eri näkökulmista. Tällaisia ovat esimerkiksi kognitiivinen psykologia, tietojenkäsittelytiede, käyttöliittymät, käytettävyys, käyttäjäkokemus ja ohjelmistot. Aihealueen perusoppikirjoissa jaotellaakin sisältöä esittelemällä ihmisen toiminta (esimerkiksi havaitsemisen ja ymmärtämisen perusrakenteet), tietokoneen tapa tarjota vuorovaikutuksellisia rakenteita vuorovaikutusvälineineen, sekä vuorovaikutuksen mallittaminen. Ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksen tavoitteena on kehittää yhä luontevampia ja luonnollisempia vuorovaikutustekniikoita ja -rakenteita luomaan yhä helpompia ja monipuolisemmin ihmisen piirteitä huomioon ottavia vuorovaikutusratkaisuja.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta on tutkittu aktiivisesti 1970-luvulta alkaen, vaikka jo aiemminkin ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksesta on esitetty vahvoja ajatuksia (esimerkiksi J. C. R. Licklider vuonna 1960 kirjassaan Man-Computer Symbiosis). 1980-luvun alussa ACM:n puitteissa perustettiin aihealuetta tarkasteleva ryhmä SIGCHI (CHI = Computer-Human Interaction), jolla on nyttemmin myös suomalainen vuonna 2001 perustettu paikallisyhdistys.

1990-luvulla itsenäiseksi käsitteeksi muodostuneella käytettävyydellä on vahvaa taustaa ihminen-tietokone-vuorovaikutuksen tutkimuksessa.

Suomessa alan tutkimusta tehdään muun muassa Aalto-yliopistolla ^[1], Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITillä, Oulun yliopistolla ^[2]^[3], Jyväskylän yliopistolla ^[4], Tampereen yliopistolla ^[5]. Teollisuudessa tutkimusta tehdään esimerkiksi Nokian tutkimuskeskuksessa.