Ignazio Fiorillo
Ignazio Fiorillo (11. toukokuuta 1715 Napoli – kesäkuu 1787 Fritzlar) oli italialainen säveltäjä.[1]
Fiorillo opiskeli Francesco Duranten ja Leonardo Leon johdolla Napolissa. Hänen ensimmäinen oopperansa oli Mandane (1736). Sitä seurasivat Artimene (1738), Partenope nell' Adria (1738) ja Il Vincitor di se stesso (1741). Fiorillo teki kiertävää työtä teatterikapellimestarina. Vuonna 1754 hänet nimitettiin hovikapellimestariksi Braunschweigiin ja vuonna 1762 Kasseliin. Hän sävelsi useita saksankielisiä oopperoita Braunschweigissa ja kolme italiankielistä oopperaa Kasselissa. Fiorillo jäi eläkkeelle vuonna 1780.[1]
Fiorillon tuotantoon kuuluu oopperoiden lisäksi muun muassa oratorio Isacco ja requiem. Myös hänen pojastaan Federigo Fiorillosta tuli säveltäjä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Fiorillo, Ignazio Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 3.3.2024 (englanniksi)