Ignaz Friedman
Ignaz Friedman (14. helmikuuta 1882 Krakova – 26. tammikuuta 1948 Sydney) oli puolalainen pianisti ja säveltäjä.[1]
Elämä muokkaa
Friedmanin isä oli muusikko, joka soitti paikallisessa teatteriorkesterissa. Friedman kävi noin vuosikymmenen ajan Flora Grzywinskan pitämillä pianotunneilla ennen kuin vuonna 1900 lähti Leipzigin konservatorioon opiskelemaan sävellystä Hugo Riemannin johdolla. Vuonna 1901 Friedman päätti siirtyä Wieniin Theodor Leschetizkyn oppiin.[2] Hän debytoi Wienissä marraskuussa 1904 kolmen konserton ohjelmalla. Esitetyt konsertot olivat Brahmsin ensimmäinen, Tšaikovskin ensimmäinen ja Lisztin ensimmäinen.[3] Debyytin jälkeen käynnistyi Friedmanin kiertueura. Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana hän meni jatkuvan Euroopassa esiintymisen ohella kiertueillaan Yhdysvaltoihin kaksitoista kertaa ja Etelä-Amerikkaan seitsemän kertaa. Hän esiintyi myös esimerkiksi Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Palestiinassa, Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Kaikkiaan Friedman piti uransa aikana noin 2 800 konserttia. Hänen yhteistyökumppaneihinsa kuuluivat Emanuel Feuermann, Erica Morini, Mischa Elman, Leopold Auer, Antal Doráti, Ossip Gabrilowitsch, Willem Mengelberg, Arthur Nikisch ja Eugène Ysaÿe.[2]
Vuoteen 1914 Friedman asui Berliinissä, josta pakeni Kööpenhaminaan ensimmäisen maailmansodan syttyessä.[1] Sodan jälkeen hän asui Italiassa. Ensimmäisen kerran hän matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Huhtikuussa 1923 hän teki ensimmäiset levytyksensä Columbia Recordsille. Vuonna 1938 Friedman yritti epäonnistuneesti saada opettajanpaikan Yhdysvalloista. Vuonna 1940 hän pääsi kiertämään Australiaan muiden esiintyjien tekemien peruutusten ansiosta. Hän asettui pysyvästi maahan, jossa jatkoi esiintymistä ja opettamista.[2] Vuonna 1943 Friedman lopetti konsertoinnin invalidisoiduttuaan vasemman kätensä osalta.[1] Hän kuoli viisi vuotta myöhemmin Sydneyssä.[2] Hänen oppilaidensa joukossa olivat muiden muassa Joseph Gurt, Ignace Tiegerman ja Bruce Hungerford. Sydneyn musiikkikonservatorion vuosittain myöntämä sävellyspalkinto nimettiin Friedmanin mukaan.[3]
Soittotyyli ja ohjelmisto muokkaa
Friedman sai erityistä arvostusta Frédéric Chopinin teosten tulkinnoillaan. Etenkin masurkkojen tulkintoja on monesti kuvattu ylittämättömiksi. Myöhemmällä urallaan Friedman sai Yhdysvalloissa osakseen myös laimeampia arvioita nuorempien kriitikkojen tottuessa modernistisempaan soittoon. Vuonna 1987 Harold C. Schonberg luonnehti Friedmanin tyyliä omintakeisiksi ja tekniikkaansa uskomattomaksi. Hän kirjoitti tämän soitossa korostuneen joidenkin eksentrisyytenä pitämän musiikillisen vapauden, johon kuuluivat esimerkiksi äärimmäiset dynamiikan vaihtelut. Erityisesti Schonberg toi esiin huomattavana Friedmanin levytyksen Vallankumousetydistä.[3]
_Ignaz_Friedman.jpg)
Friedmanin ohjelmisto vaihteli 1700-luvun teoksista (usein omatekoisina sovituksina) Claude Debussyn, Maurice Ravelin, Isaac Albénizin, Ernő Dohnányin, Zoltán Kodályn ja Béla Bartókin teoksiin, mutta erityisesti Friedmanin alaa oli romantiikan ajan ohjelmisto. Hän piti itselleen hyvin tärkeitä rytmiä ja väriä vaikeimpina opiskelijoilleen opetettavina asioina. Friedman teki kaikki levytyksensä Columbialle. Tunnetuimpia näistä ovat levytykset Chopinin ja Felix Mendelssohnin teoksista. Friedman esitti urallaan usein myös kamarimusiikkia, mutta hänen ainoa toisen instrumentalistin kanssa tekemänsä levytys on Bronisław Hubermanin kanssa tehty levytys Ludwig van Beethovenin Kreutzer-sonaatista. Friedman levytti myös itse säveltämiään encorekappaleita.[2]
Sävellykset, sovitukset ja editiot muokkaa
Friedmanin sävellystuotanto koostuu enimmäkseen hänen pianolle säveltämistään miniatyyreistä.[3] Lisäksi hän sävelsi esimerkiksi pianokvinteton (Leipzig, 1918)[1] ja kolme jousikvartettoa.[2] Sovituksia Friedman teki etenkin Johann Sebastian Bachin ja Domenico Scarlattin sävellyksistä. Hän laati lähes täydellisen edition Chopinin pianoteoksista[3] ja teki editioita myös Franz Lisztin, Beethovenin, Mendelssohnin ja Robert Schumannin teoksista.[2]