IgA-nefropatia
IgA-nefropatia eli Bergerin tauti on maailman yleisin glomerulonefriitti eli munuaiskerästulehdus.[1] Nefropatia kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1968.[1] Tautiepäily herää, kun virtsanäytteessä näkyy verta ja valkuaista sekä muut taudit on poissuljettu.[2] Valtaosalla potilaista ei ole oireita, mutta kolmasosalla esiintyy ajoittain makroskooppista hematuriaa.[3] Tautia ei toistaiseksi voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa.[3] Tauti diagnosoidaan useimmiten munuaisbiopsian avulla, johon päädytään yleensä rutiininomaisen terveystarkastuksen yhteydessä havaitusta korkeasta verenpaineesta.[3] IgA:ta tavataan iästä riippumatta. Yleisintä se on yli 30-vuotiailla.[3]
IgA-nefropatiassa IgA1:n tuotanto luuytimessä on lisääntynyt.[1] Myös nielurisat tuottavat liiaksi IgA1:tä.[1] Potilaiden seerumin IgA on erilaista kuin terveillä ihmisillä, mikä kuvastaa munuaisiin saostunutta IgA:ta.[1] Nykyisin uskotaan, että IgA on luuydinperäistä.[1] IgA on IgA-nefropatiassa latautunut negatiivisesti sisältäen poikkeavan hiilihydraattimäärän.[1] Fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat todennäköisesti munuaiskerästen ominaisuuksiin ja täten edesauttavat sen huonoa liukenemista.[1] Pidetään epätodennäköisenä, että pelkkä IgA:n ylituotanto olisi taudin ainoa syy.[1] Runsas IgA-saostuma munuaiskeräsissä on diagnoosin edellytys.[1] Tyypillinen valomikroskooppinen löydös on mesangiumalueiden laajeneminen.[1] Taudissa esiintyy harvoin runsaasti kresenttejä, joihin liittyy munuaisten äkillinen vajaatoiminta.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Erna Pettersson: IgA-nefropatia – yleisin glomerulonefriitti. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1995, 111. vsk, nro 15, s. 1435. Terveysportti. Viitattu 16.8.2008.
- ↑ OYKS Sisätaudit cc.oulu.fi. 2001. Arkistoitu 17.2.2006. Viitattu 16.8.2008.
- ↑ a b c d IgA nefropatia: ennusteesta hoitoon ebm-guidelines.com. Viitattu 16.8.2008.