Ida Maria Saarinen
Ida Maria Saarinen (oik. Ida Maria Karke, 4. elokuuta 1900 Tammela – 17. heinäkuuta 1991 Naantali) oli suomalainen kirjailija. Hän kuvasi teoksissaan omiin elämänvaiheisiinsa pohjautuen Forssan tehdastyöläisten elämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tyttönimellään kirjoittanut Saarinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa vasta 73-vuotiaana. Hänen kerrontaansa työläisnaisen elämästä on verrattu jopa Väinö Linnan tuotantoon.[1]
| Ida Maria Saarinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. elokuuta 1900 Tammela |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1991 (90 vuotta) Naantali |
| Kirjailija | |
| Pääteokset |
Nokkosia ja harakankukkia (1973) Orvon osa (1974) Hetket ja retket (1975) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaa
Ida Maria Saarinen syntyi Tammelan Järvenpäässä, josta myöhemmin tuli osa Forssan kauppalaa.[2] Hän kävi neljä vuotta Haudankorvan kansakoulua ja työskenteli muun muassa Forssan puuvillatehtaalla. Sisällissodan aikana Saarinen toimi punakaartin huoltojoukoissa keittäjänä. Sodan loppuvaiheessa hän lähti punapakolaisten joukossa kohti itää, mutta jäi saksalaisten vangiksi Hollolan Vesalassa. Fellmanin pellon ja Hennalan vankileirin kautta Saarinen päätyi lopulta Hämeenlinnan vankileirille.[3][4] Saarinen sai kolmen vuoden kuritushuonetuomion avunnosta valtiopetokseen, mutta hänet armahdettiin vielä samana syksynä.[5]
Sodan jälkeen Saarinen työskenteli muun muassa pyykkärinä ja tehdastyöläisenä. Vuonna 1944 Saarinen muutti perheineen Naantaliin, jossa hän oli pitkään puistotyöntekijänä. Saarinen oli Naantalin kaupunginvaltuuston jäsen 1954–1957 SKDL:n edustajana. Hän jätti valtuuston kesken kauden kerrottuaan kyllästyneensä ihmisten riitelyyn.[1] Kirjailijaksi ryhdyttyään Saarinen sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1982.[6] Ida Maria Saarinen kuoli Naantalissa 90-vuotiaana. Hänet on haudattu Turun hautausmaahan.[7]
Tuotanto
muokkaaSaarinen luki lapsena kaikki käsiinsä saamansa kirjat.[5] Myöhemmin Forssassa asuessaan hän kirjoitti Forssan Lehteen tarinoita tehtastyöläisten elämästä.[1] Sotavuosien jälkeen Saarinen kertoi lapsuusmuistoistaan Uusi Nainen -lehden lastenpalstalla otsikolla ”Taava-muori muistelee”.[8] Hän oli myös vakiokertoja Työväen muistitietotoimikunnan kokoamissa muistelmateoksissa.[9]
Vuonna 1972 Saarinen osallistui Otavan järjestämään elämäkertakilpailuun, johon jätetyistä yli tuhannesta käsikirjoituksesta yhdeksän julkaistiin kirjana. Saarisen ohella elämäkertansa saivat julkaistuksi muun muassa Saara Isojärvi, Uuno Pekka Kekäläinen, Sofia Martikka ja O. R. Muuri.[10] Saarisen kolme ensimmäistä romaania julkaistiin Otavan Kertomus elämästä -sarjassa. Esikoisteos Nokkosia ja harakankukkia (1973) kuvaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan sisällissodan tapahtumiin saakka. Toinen romaani Orvon osa (1974) kertoo tehdastyöläisten elämästä vuosisadan vaihteen Forssan Ronttismäessä ja kolmas teos Hetket ja retket (1974) Saarisen aikuistumisesta perheen perustamisen myötä. Hänen omaelämäkertansa ilmestyi WSOY:n Ihmisen ääni -sarjassa 1977. Saarisen neljäs romaani Vorssasta poijaat (1980) seuraa ronttismäkeläisen poikasakin elämää sisällissotaa edeltävinä vuosina.[4][11]
Vuonna 2017 ilmestyi postuumisti Saarisen 1980-luvulla kolmannessa persoonassa kirjoittama omaelämäkerrallinen pienoisromaani Olipa kesä kerran. Aku Aittokallion toimittamassa kirjassa Saarinen kuvaa sisällissodan aikaisia kokemuksiaan aina vankileiriltä pääsemiseensä saakka.[5][12] Hänen sisällissotaa käsitteleviä runojaan kuultiin vuonna 2018 naiskaartilaisista kertovassa tamperelaisen Tellus-ryhmän runoesityksessä Susinartut.[3]
Perhe
muokkaaIda Maria Saarisen puoliso oli forssalainen Lauri Albert Karke (synt. Hagert, 1901-1992). Heillä oli yksi poika.[2]
Teokset
muokkaa- Nokkosia ja harakankukkia. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00194-9
- Orvon osa : kertomuksia vuosisadanvaihteen tehtaalaisten elämästä. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01487-0
- Hetket ja retket. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01876-0
- Ihmisen ääni. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08024-1
- Vorssasta poijaat : kertomuksia ja muisteloita Forssan elämästä ennen vanhaan. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-09448-X
- Olipa kesä kerran : kertomus vankileiriltä. (toimittanut Aku Aittokallio) Naantali: Naantalin Työväenyhdistyksen Säätiö, 2017. ISBN 978-952-93-9693-1
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Hietanen, Leena: Kirjailija Ida Maria Saarinen (vain tilaajille) 27.7.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2019.
- ↑ a b Ida Maria Juhontytär Karke (Saarinen) 27.3.2020. Geni. Viitattu 2.12.2024.
- ↑ a b Koppinen, Mari: 17-vuotias Ida Maria Saarinen valmistautui omaan kuolemaansa runoa kirjoittamalla – Arkistoista löytyi kymmeniä punakaartien tyttöjen runoja, joissa vankileirien kokemukset tulevat ilmi koko karmeudessaan (vain tilaajille) 1.12.2128. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.12.2024.
- ↑ a b Hietasaari, Marita: Ida Maria Saarisen sisällissota 8.11.2029. Kirjallisuutta ja tutkimusta. Viitattu 1.12.2024.
- ↑ a b c Vilen, Janica: Naantalilaisen työväenkirjalija Ida Maria Saarisen kuudes teos julkaistiin postuumina 24.11.2017. Turun Seutusanomat. Viitattu 1.12.2024.
- ↑ Opetusministeriö jakoi taitelijaeläkkeet. Helsingin Sanomat, 16.7.1982, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.12.2024.
- ↑ Teemareitit | Kirjailijat ja runoilijat Hautakartta. 2022. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 2.12.2024.
- ↑ Ida-Maria Saarinen 28.8.2021. Forssalaisen kulttuurin kunniagalleria. Viitattu 1.12.2024.
- ↑ Niemi, Juhani: Pulasta ja politiikasta. Helsingin Sanomat, 25.10.1981, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.12.2024.
- ↑ Otavan vuosi sitten julkistamaan kirjalliseen elämänkertakilpaan osallistui lähes tuhat suomalaista. Helsingin Sanomat, 23.3.1973, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.12.2024.
- ↑ Saarinen, Ida Maria Lounakirjailijat. Louna-kirjastot. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 26.2.2014.
- ↑ Se on elämän ihme 23.11.2017. Naantalin Sosialidemokraatit. Viitattu 2.12.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ida Maria Saarinen Wikimedia Commonsissa
