Ida Maria Saarinen (oik. Ida Maria Karke, 4. elokuuta 1900 Tammela17. heinäkuuta 1991 Naantali) oli suomalainen kirjailija. Hän kuvasi teoksissaan omiin elämänvaiheisiinsa pohjautuen Forssan tehdastyöläisten elämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tyttönimellään kirjoittanut Saarinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa vasta 73-vuotiaana. Hänen kerrontaansa työläisnaisen elämästä on verrattu jopa Väinö Linnan tuotantoon.[1]

Ida Maria Saarinen
Henkilötiedot
Syntynyt4. elokuuta 1900
Tammela
Kuollut17. heinäkuuta 1991 (90 vuotta)
Naantali
Kirjailija
Pääteokset Nokkosia ja harakankukkia (1973)
Orvon osa (1974)
Hetket ja retket (1975)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

muokkaa
 
Forssalaisia työläisnaisia syksyllä 1917. Ida Maria Saarinen toinen vasemmalta.

Ida Maria Saarinen syntyi Tammelan Järvenpäässä, josta myöhemmin tuli osa Forssan kauppalaa.[2] Hän kävi neljä vuotta Haudankorvan kansakoulua ja työskenteli muun muassa Forssan puuvillatehtaalla. Sisällissodan aikana Saarinen toimi punakaartin huoltojoukoissa keittäjänä. Sodan loppuvaiheessa hän lähti punapakolaisten joukossa kohti itää, mutta jäi saksalaisten vangiksi Hollolan Vesalassa. Fellmanin pellon ja Hennalan vankileirin kautta Saarinen päätyi lopulta Hämeenlinnan vankileirille.[3][4] Saarinen sai kolmen vuoden kuritushuonetuomion avunnosta valtiopetokseen, mutta hänet armahdettiin vielä samana syksynä.[5]

Sodan jälkeen Saarinen työskenteli muun muassa pyykkärinä ja tehdastyöläisenä. Vuonna 1944 Saarinen muutti perheineen Naantaliin, jossa hän oli pitkään puistotyöntekijänä. Saarinen oli Naantalin kaupunginvaltuuston jäsen 1954–1957 SKDL:n edustajana. Hän jätti valtuuston kesken kauden kerrottuaan kyllästyneensä ihmisten riitelyyn.[1] Kirjailijaksi ryhdyttyään Saarinen sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1982.[6] Ida Maria Saarinen kuoli Naantalissa 90-vuotiaana. Hänet on haudattu Turun hautausmaahan.[7]

Tuotanto

muokkaa

Saarinen luki lapsena kaikki käsiinsä saamansa kirjat.[5] Myöhemmin Forssassa asuessaan hän kirjoitti Forssan Lehteen tarinoita tehtastyöläisten elämästä.[1] Sotavuosien jälkeen Saarinen kertoi lapsuusmuistoistaan Uusi Nainen -lehden lastenpalstalla otsikolla ”Taava-muori muistelee”.[8] Hän oli myös vakiokertoja Työväen muistitietotoimikunnan kokoamissa muistelmateoksissa.[9]

Vuonna 1972 Saarinen osallistui Otavan järjestämään elämäkertakilpailuun, johon jätetyistä yli tuhannesta käsikirjoituksesta yhdeksän julkaistiin kirjana. Saarisen ohella elämäkertansa saivat julkaistuksi muun muassa Saara Isojärvi, Uuno Pekka Kekäläinen, Sofia Martikka ja O. R. Muuri.[10] Saarisen kolme ensimmäistä romaania julkaistiin Otavan Kertomus elämästä -sarjassa. Esikoisteos Nokkosia ja harakankukkia (1973) kuvaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan sisällissodan tapahtumiin saakka. Toinen romaani Orvon osa (1974) kertoo tehdastyöläisten elämästä vuosisadan vaihteen Forssan Ronttismäessä ja kolmas teos Hetket ja retket (1974) Saarisen aikuistumisesta perheen perustamisen myötä. Hänen omaelämäkertansa ilmestyi WSOY:n Ihmisen ääni -sarjassa 1977. Saarisen neljäs romaani Vorssasta poijaat (1980) seuraa ronttismäkeläisen poikasakin elämää sisällissotaa edeltävinä vuosina.[4][11]

Vuonna 2017 ilmestyi postuumisti Saarisen 1980-luvulla kolmannessa persoonassa kirjoittama omaelämäkerrallinen pienoisromaani Olipa kesä kerran. Aku Aittokallion toimittamassa kirjassa Saarinen kuvaa sisällissodan aikaisia kokemuksiaan aina vankileiriltä pääsemiseensä saakka.[5][12] Hänen sisällissotaa käsitteleviä runojaan kuultiin vuonna 2018 naiskaartilaisista kertovassa tamperelaisen Tellus-ryhmän runoesityksessä Susinartut.[3]

Ida Maria Saarisen puoliso oli forssalainen Lauri Albert Karke (synt. Hagert, 1901-1992). Heillä oli yksi poika.[2]

Teokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Hietanen, Leena: Kirjailija Ida Maria Saarinen (vain tilaajille) 27.7.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2019.
  2. a b Ida Maria Juhontytär Karke (Saarinen) 27.3.2020. Geni. Viitattu 2.12.2024.
  3. a b Koppinen, Mari: 17-vuotias Ida Maria Saarinen valmistautui omaan kuolemaansa runoa kirjoittamalla – Arkistoista löytyi kymmeniä punakaartien tyttöjen runoja, joissa vankileirien kokemukset tulevat ilmi koko karmeudessaan (vain tilaajille) 1.12.2128. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.12.2024.
  4. a b Hietasaari, Marita: Ida Maria Saarisen sisällissota 8.11.2029. Kirjallisuutta ja tutkimusta. Viitattu 1.12.2024.
  5. a b c Vilen, Janica: Naantalilaisen työväenkirjalija Ida Maria Saarisen kuudes teos julkaistiin postuumina 24.11.2017. Turun Seutusanomat. Viitattu 1.12.2024.
  6. Opetusministeriö jakoi taitelijaeläkkeet. Helsingin Sanomat, 16.7.1982, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.12.2024.
  7. Teemareitit | Kirjailijat ja runoilijat Hautakartta. 2022. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 2.12.2024.
  8. Ida-Maria Saarinen 28.8.2021. Forssalaisen kulttuurin kunniagalleria. Viitattu 1.12.2024.
  9. Niemi, Juhani: Pulasta ja politiikasta. Helsingin Sanomat, 25.10.1981, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.12.2024.
  10. Otavan vuosi sitten julkistamaan kirjalliseen elämänkertakilpaan osallistui lähes tuhat suomalaista. Helsingin Sanomat, 23.3.1973, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.12.2024.
  11. Saarinen, Ida Maria Lounakirjailijat. Louna-kirjastot. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 26.2.2014.
  12. Se on elämän ihme 23.11.2017. Naantalin Sosialidemokraatit. Viitattu 2.12.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa