Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo kovakuoriaisesta. Lintuheimosta kertoo Räätälit.

Idänräätäli, joissakin lähteissä pelkkä räätäli[1], (Monochamus urussovii) on kookas, musta ja pitkätuntosarvinen sarvijäärälaji. Sen asuinalue ulottuu Euroopan itäosista Japaniin, ja se viihtyy luonnontilaisissa korpimetsissä. Aikuiset idänräätälit oleskelevat kaatuneiden puunrunkojen alapinnoilla ja toukat vastakuolleiden tai kuolevien puiden tyviosassa. Pohjoismaissa laji on sidoksissa kuuseen, mutta muualla se elää muillakin havupuilla ja jopa joillakin lehtipuulajeilla.

Idänräätäli
Monochamus urussovi (Fischer, 1806) male (4058074945).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Alaheimo: Lamiinae
Suku: Tukkijäärät Monochamus
Laji: urussovii
Kaksiosainen nimi

Monochamus urussovii
(Fischer-Waldheim, 1806)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Idänräätäli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänräätäli Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Idänräätälin ruumiin pituus on 20–30 mm, ja koiraan tuntosarvet ovat selvästi ruumista pitemmät, naaraalla suurin piirtein ruumiin pituiset. Koiraan peitinsiivet ovat mustat, mutta naaraalla niissä ja etuselässä on vaaleiden karvatupsujen muodostamia laikkuja. Molemmilla sukupuolilla kiiltävien peitinsiipien kärkiosassa on pitkää, kellertävää karvoitusta ja tyviosassa V-kirjaimen muotoinen painautuma. Keskellä selkää, peitinsiipien tyvellä oleva kilveke on kokonaan vaaleakarvainen ilman karvatonta keskijuovaa. Etuselän sivuilla on suuret, teräväkärkiset hampaat.[2]

Idänräätälin kanssa hyvin samannäköisiä, joskin paljon yleisempiä lajeja ovat suutari (Monochamus sutor) ja ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis).[2] Idänräätäli muistuttaa eniten Kiinasta kotoisin olevaa lehtipuiden tuholaislajia aasianrunkojäärää (Anoplophora glabripennis), joka pyritään hävittämään Suomesta ja siksi kaikki havainnot on ilmoitettava Eviraan.

LevinneisyysMuokkaa

Idänräätäli on eurooppalaisittain itäinen laji, jota tavataan Skandinaviasta ja Itä-Euroopasta Siperiaan ja Japaniin saakka. Suomessa levinneisyys keskittyy Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Etelä-Lapin alueille, mutta erillisiä havaintoja tunnetaan myös maan keskiosista sekä Pohjanmaalta.[3][2]

Elinympäristö ja elintavatMuokkaa

Toisin kuin avoimissa ympäristöissä viihtyvät lähisukulaisensa suutari ja ranskanräätäli, idänräätäli on ikimetsälaji, joka elää luonnontilaisissa korpimetsissä, joissa on vain yksittäisiä kaatuneita puita tai pieniä tuulen kaatamia laikkuja. Pohjoismaissa se on täysin sidoksissa kuuseen, mutta Siperiassa lajin tiedetään elävän muillakin havupuilla ja jopa joillakin lehtipuulajeilla. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä kesäkuun lopulta syyskuulle. Ne oleskelevat päivisin kaatuneiden puunrunkojen alapinnoilla ja pudottautuvat häirittyinä herkästi maahan. Ravinnokseen ne järsivät nilaa elävien kuusten oksista.[2][4]

Toukat elävät vastakuolleiden tai kuolevien puiden tyviosissa, erityisesti tuulen kaatamissa rungoissa. Nuoret toukat elävät laajoissa ja syvissä käytävissä kuoren alla, mutta siirtyvät myöhemmin litteisiin, puun pituussuuntaisiin käytäviin syvemmälle puuainekseen. Käytävien järsimisestä syntyvän puupurun toukka työntää ulos käytävästä, jolloin muodostuu suuren tikkumaisen purun muodostamia kasoja. Toukkakehitys kestää kaksi vuotta, ja lopulta toukka koteloituu puun pinnan tuntumaan kovertamaansa onkaloon. Aikuistuneen kuoriaisen ulostuloaukon läpimitta on yli 10 mm.[2]

Suomen lajiston uhanalaisluokituksessa 2000 idänräätäli oli vaarantunut, mutta vuoden 2010 luokituksessa se on enää silmälläpidettävä (NT).[5] Ruotsissa se on nykyisin erittäin uhanalainen,[6] ja lajia uhkaa vanhojen kuusimetsien sekä niiden lahopuujatkumon häviäminen[4]. Norjasta lajia ei ole tavattu yli sataan vuoteen ja vuoden 2006 arvioinnissa se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi[7][8].

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa