Idänhepokatti
Idänhepokatti (Tettigonia cantans) on hepokattilaji, jota esiintyy Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta Siperiaan ja Kiinaan ulottuvalla alueella. Se muistuttaa lehtohepokattia.
| Idänhepokatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Suorasiipiset Orthoptera |
| Alalahko: | Ensifera |
| Yläheimo: | Tettigonioidea |
| Heimo: | Hepokatit Tettigoniidae |
| Suku: | Tettigonia |
| Laji: | cantans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tettigonia cantans |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Idänhepokatti on yleisväriltään vihertävä ja sen selkäpuolella on ruskea pitkittäisjuova. Erotuksena hyvin samannäköisestä lehtohepokatista idänhepokatin siivet ovat selvästi leveämmät ja lyhyemmät ulottuen suunnilleen takimmaisen raajaparin polvien kohdalle ja vain hieman takaruumiin kärkeä pitemmälle. Naaraan munanasetin ulottuu selvästi siipien taakse. Koiraan takaruumiin kärjessä sijaitsevista perälisäkkeistä ylempi pari on lähes yhtä lyhyt kuin alempi. Koiraan pituus on 22–33 mm ja naaraan ilman munanasetinta 24–33 mm.[2] Sirittäessään idänhepokatti on lehtohepokattia kovaäänisempi.
Levinneisyys muokkaa
Idänhepokatti esiintyy yleisenä Kaakkois-Suomessa. Lännessä se on levinnyt Kymijoen itärannalle saakka, idässä sitä on tavattu Varkaudenkin pohjoispuolella. Tämän lisäksi idänhepokatilla on eristynyt populaatio myös ainakin kahdessa paikkaa Turussa, mutta levinneisyyttä Turun alueella ei tunneta.[2] Idänhepokatti on kulkeutunut Suomeen mahdollisesti venäläisten rajalinnakkeiden asukkaiden myötä, arviolta parisataa vuotta sitten. Lajin leviämistä rajoittaa sen heikko lentotaito[2].
Idänhepokatti on mantereisempi laji kuin lehtohepokatti. Keski-Euroopassa, jossa lajien levinneisyysalueet ovat osaksi päällekkäisiä, idänhepokattia esiintyy yleensä vuoristoalueilla ja lehtohepokattia alavimmilla seuduilla. Laajempi levinneisyys ulottuu Keski-Euroopasta Siperiaan ja Kiinaan.[2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Laji viihtyy pensaissa ja matalissa puissa, varsinkin puutarhoissa ja lehdoissa. Koiraat sirittävät usein korkeiden lehtipuiden latvustossa. Etelämpänä lajia tavataan etenkin vuoristoissa. Koiraat alkavat sirityksensä yleensä iltapäivän aikana ja, lämpötilan pysyessä tarpeeksi korkeana, jatkavat aamuyölle saakka. Paikalla, jolla yksilöitä on paljon, koiraat asettautuvat tasaisin välimatkoin muutaman metrin päähän toisistaan. Lajin suojaväri on hyvä, eikä sirittävääkään eläintä ole helppoa löytää. Häiriöstä siritys loppuu ja hepokatti kävelee ylöspäin pyrkien samalla kääntymään piiloon.[2]
Muiden hepokattien tavoin idänhepokatti on peto, joka syö muita hyönteisiä, mutta kelpuuttaa myös kasviravintoa.[2]
Lähteet muokkaa
- Tietoa suorasiipisistä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ZipcodeZoo: Tettigonia cantans (englanniksi)
- Hepokatti.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Idänhepokatti – Tettigonia cantans Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f Sami Karjalainen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Tammi 2009. ISBN 978-951-31-4483-8 s. 71–74