III/JR 39 (talvisota)

III/JR 39 eli jalkaväkirykmentti 39:n kolmas pataljoona perustettiin Kuopiossa 13. – 17. lokakuuta 1939. Pataljoonan runkona oli kolme 191 miehen vahvuista jalkaväkiväkikomppaniaa (7.K, 8.K ja 9.K) ja 154 miehen vahvuinen konekiväärikomppania (3.KKK). Pataljoonassa oli lisäksi 118 miehen esikuntakomppania (Esik.K), johon kuului esikunta-, viesti- ja talousjoukkueet sekä joukkosidontapaikka, kaasusuojeluryhmä ja ampumatarvikeryhmä. Komppanioista 7.K, 8.K, 3.KKK ja Esik.K muodostettiin Pielaveden reserviläisistä ja 9.K Keiteleen reserviläisistä.

Pääosa pataljoonan upseereista ilmoittautui palvelukseen pataljoonan perustamispaikoilla Kuopiossa. Komppanioiden miehistö koottiin reserviläisten kotipitäjissä Pielavedellä ja Keiteleellä suojeluskuntien paikallisosastojen vastatessa miesten vastaanoton järjestelyistä ja muonittamisesta. Komppaniat saapuivat hevoskyydillä ja kuorma-autoilla Kuopioon 15.–16. lokakuuta. Pataljoona oli Laatokan Karjalaan lähtiessään määrävahvuinen; 27 upseeria, 128 aliupseeria ja 690 miehistöön kuuluvaa, yhteensä 845 miestä. Talvisodan ajan jalkaväkipataljoonan taisteluvahvuus oli 603 miestä.

Pataljoonan komentajana oli perustamisesta lähtien kapteeni Lauri Karvonen. Pataljoonan 7. komppanian päällikkö luutnantti Einar Boman oli Karvosen viransijaisena tämän sairausloman ajan 7.-27. tammikuuta sekä lyhyempiä jaksoja ainakin marraskuun lopulla ja heti talvisodan päätyttyä. Lauri Karvonen ja Einar Boman olivat kumpikin kuopiolaisia ammattiupseereita. Lauri Karvonen kuoli jatkosodan aikana Aunuksessa 9. lokakuuta 1941. Einar Boman kaatui 3. syyskuuta 1941 JR 8:n 4. komppanian päällikkönä Kutismajoella. ”Puumanni” oli jatkosodassa pidetty päällikkö miesten keskuudessa. ”Hän sai joukkonsa yrittämään vaikka seinälle, ja olisi kyllä ollut ensimmäisten joukossa yrittämässä sinnekin.” Tämmöinen asia ei voinut olla eri lailla talvisodassakaan.

Marraskuun loppupuolella päivitetyn sijoitusluettelon mukaan III pataljoonan adjutanttina toimi helsinkiläinen lintutieteilijä, filosofian tohtori res. vänrikki Pontus Palmgren, lähettiupseerina res. vänrikki Reino Kivekäs, kaasusuojelu-upseerina res. vänrikki Martti Penttinen ja talousupseerina res. vänrikki Hannes Rönkä. Pataljoonan vanhempana lääkärinä toimi lääkintäkapteeni Y. Tuohimäki ja nuorempana lääkärinä res. luutnantti P. Ylänkö.

Joulukuun alussa tehtiin pataljoonassa muutamia henkilöjärjestelyitä. Pontus Palmgrenin loman ajan pataljoonan vt. adjutanttina 27. marraskuuta – 1. joulukuuta 1939 toiminut res. vänrikki Eino Tissari jäi Palmgrenin paluun jälkeen esikuntaan tiedustelu-upseerin vakanssille. Eino Tissarin sijaisena 7. komppaniassa IV joukkueessa toimi muutaman päivän ajan res. vääpeli Jooseppi Laukkanen, kunnes 5. joulukuuta joukkueenjohtajaksi tuli pataljoonan lähettiupseeri res. vänrikki Reino Kivekäs. Tissari ja Kivekäs saattoivat vain vaihtaa tehtäviä ja lähettiupseerin nimike muuttua tiedustelu-upseeriksi.

Sodan aikana monen upseerin ja aliupseerin tehtävät vaihtuivat haavoittumisten, kaatumisten ja sairastumisten vuoksi. Esimerkiksi res. vääpeli Jooseppi Laukkanen toimi joulukuussa kolmeen eri otteeseen joukkueenjohtajana, mikä jäikin hänen tehtäväkseen aina siihen saakka, kunnes RUK:n kurssi nro 45 alkoi Niinisalossa 5. helmikuuta 1940. Tammikuun 1940 puolivälissä pataljoona vastasi vahvuudeltaan kahdella konekiväärijoukkueella vahvistettua jalkaväkikomppaniaa, 250 miestä kaikki mukaan luettuna. Rivissä oli enää 13 upseeria ja 35 aliupseeria, mutta ei ollut paljon jäljellä johdettaviakaan.

Varustaminen

Pataljoona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta puolustusvoimien kalustopulasta johtuen määrävahvuuksia ei saavutettu etenkään kaluston osalta. Vielä joulukuun lopulla oli miehillä merkittäviä puutteita vaatetuksessa. Osin sen seurauksena aiheutui tammikuun 1940 ankarista pakkasista paleltumien ja sairastumisten myötä suurempia tappioita, kuin mitä sotatoimien seurauksena tuli haavoittumisista ja kaatuneista.

Pielavedeltä ja Keiteleeltä lähdettäessä oli miesten henkilökohtainen varustus kunnossa lähinnä suojeluskuntalaisilla. Pääosalla reserviläisistä oli Kuopioon saavuttaessa siviilivarusteet. Maanantai ja tiistai 16.-17. lokakuuta menivät pataljoonalta varustuksen ja aseistuksen täydentämisessä ja huoltamisessa. Palveluksessa olemiseen liittyvät yleiset ja juoksevat asiat tehtiin reserviläisille selviksi. Miehille ja hevosille pidettiin lääkärintarkastus. Upseerien, aliupseerien ja miehistön sijoituksia tarkisteltiin ja ajoneuvoihin eli kärryihin laitettiin nimikilvet. Tiistaina klo 13:45 pataljoonan komentaja kapteeni Lauri Karvonen tarkasti 3. konekiväärikomppanian. Muutama pieni puute löytyi ja ne korjattiin saman tein. Sen jälkeen konekiväärikomppania oli valmis lähtemään Laatokan Karjalaan. Salaamissyistä tulevaa määränpäätä ei miehille kerrottu. Joukko-osastojen tunnuksetkin olivat vielä peitenimiä. III pataljoonan tunnus oli cB ja sen konekiväärikomppanian gcB. Iltapäivän aikana täytettiin konekiväärien vyöt ja miehille jaettiin kiväärien patruunat. Kymmeneltä illalla miehet pääsivät nukkumaan. Jotkut olivat päivän palveluksen päättymisen jälkeen ehtineet käydä Seurahuoneellakin. Monelle reserviläiselle seuraava yöpyminen sisätiloissa oli vasta 16. maaliskuuta 1940 - kaksi päivää talvisodan päättymisen jälkeen. ”Yleensä yksikkömme tuli aika hyvin varustetuksi ja huolletuksi. Yksikkö oli valmis ja täysvahvuinen 17.10.39” kirjoitti konekiväärikomppanian päällikkö vänrikki Matti Tikkanen tiistai-iltana sotapäiväkirjaansa.

Yksiköt

• Komentaja ja esikunta
• Esikuntakomppania (Esik.K./III/JR 39)
• 7.(K)/JR 39 (eli JR 39:n seitsemäs komppania)
• 8./JR 39
• 9./JR 39
• 3.KKK/JR 39

Komentaja(t)

• Kapteeni Lauri Karvonen ja luutnantti Einar Boman.

Keskittäminen

Pataljoona keskitettiin muun rykmentin ohessa 18.-20.10.1939 välisenä aikana Laatokan Karjalaan Leppäsyrjän aueelle.

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.