Huulihekko
Huulihekko[2] (Aproteles bulmerae) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä lepakkolaji. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin suomenkieliseksi nimeksi on huulihekko.[3]
| Huulihekko | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Hedelmälepakot Pteropodidae |
| Suku: |
Aproteles Menzies, 1977 |
| Laji: | bulmerae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aproteles bulmerae |
|
 Lajin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaTäysikokoinen naaras voi painaa 600 grammaa.
Levinneisyys
muokkaaHuulihekko löydettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Se tunnistettiin 12 000 vuotta vanhoista fossiileista, jotka oli kerätty Papua-Uuden-Guinean Eastern Highlandsin provinssista. Vuonna 1975 niitä löydettiin elävinä Western-provinssista Luplupwintemin luolasta.[1] Paikalliset sanoivat lepakkojen olevan runsaslukuisia. Kahden vuoden kuluttua joku tai jotkut, ilmeisesti metsästäjät, olivat tuhonneet yhdyskunnan. 1980-luvulla lepakkoja ei nähty ja niiden pelättiin kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 1993 samasta luolasta löytyi kuitenkin 160 lepakon vahvuinen yhdyskunta.
Lajista tiedetään varmuudella vain kaksi melko erillään toisistaan olevaa pientä elinaluetta; toinen on Luplupwintemin luolilla ja toinen Eastern Highlandsin provinssista Crater Mountainin kahdesta luolasta. Näiden välistä on löydetty muutamia luita, jotka ovat tuoreita, joten Papua-Uuden-Guinean harvaanasutussa sisämaassa saattaa olla useampiakin elinalueita.[1]
Elinympäristö
muokkaaLepakot elävät luolissa vuoristojen metsissä noin 1 800–2 400 metrin korkeudessa.
Ravinto
muokkaaHampaiden rakenteista päätellen lajin ravinto koostuu ilmeisesti hedelmistä.[1]
Lisääntyminen
muokkaaLepakko ei ole seksuaalisesti aktiivinen kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana eikä ilmeisesti lisäänny vielä kolmantena elinvuotenaan. Poikaset syntyvät huhtikuussa sokeina ja karvattomina.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Aplin, K., Armstrong, K.N. & Wright, D: Aproteles bulmerae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Huulihekko Aproteles bulmerae Menzies 1977 Encyclopedia of Life. Viitattu 21.4.2022.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 22.7.2010. [vanhentunut linkki]