Hubertuksenajokoira

Hubertuksenajokoira (chien de St Hubert) on sukupuuttoon kuollut belgialainen koirarotu. Belgiassa myös sen suora jälkeläinen vihikoira tunnetaan vielä nykyisinkin nimellä chien de Saint-Hubert.

Hubertuksenajokoira
The new book of the dog - a comprehensive natural history of British dogs and their foreign relatives, with chapters on law, breeding, kennel management, and veterinary treatment (1911) (14576912960).jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Belgia
Määrä kuollut sukupuuttoon
Rodun syntyaika 600-luku
Alkuperäinen käyttö metsästys
Muita nimityksiä chien de St Hubert[1], St Hubert's Hound[1], St Hubert Hound[1], St Hubert Bloodhound[1], St Hubert[1]
FCI-luokitus ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Väritys useita

UlkonäköMuokkaa

Rotu oli keskikokoinen, isopäinen, pitkärunkoinen ja raskasluustoinen. Nykyiseen vihikoiraan verrattuna se oli huomattavasti pienempi ja kevyempi ja sillä oli pienempi pää ja tiiviimpi, ihonmyötäisempi nahka.[1]

Luonne ja käyttäytyminenMuokkaa

Vaikkakin hidas ajamaan riistaa, oli rotu kuitenkin äärimmäisen hyvä jälkikoira.[1]

AlkuperäMuokkaa

Hubertuksenajokoira oli kaikkien ajavien koirien kantamuoto, ja sen esi-isänä pidetään 100-luvulla elänyttä muinaista segusii (canis segusius eli segusium) -rotua. 600-luvulla Liègen piispa Pyhä Hubertus alkoi kasvattaa Ardenneilla rotua, joka nimettiin hänen kuolemansa jälkeen hänen mukaansa. Luostarin munkit jatkoivat sittemmin hänen aloittamaansa jalostustyötä, ja tuloksena oli ennen näkemättömän kyvykäs vainukoira.[1]

Luostarin apoteilla oli tapana lähettää joka vuosi Pyhän Hubertuksen kuoleman jälkeen Ranskan kuninkaalle kuusi heidän koiristaan. Ranskan hovissa ne olivat erittäin arvostettuja ja niistä pidettiin erityisen hyvää huolta. 1700-luvun lopulla rotu kuoli kuitenkin sukupuuttoon Ranskan vallankumouksen myötä.[1]

Vaikutus nykyisiin rotuihinMuokkaa

Hubertuksenajokoiran väitetään vaikuttaneen useimpien nykyisten ajokoirarotujen syntyyn. Se kulkeutui Englantiin 1000-luvulla Vilhelm Valloittajan mukana, ja jakautui siellä kahteen linjaan: vaaleaksi talbot houndiksi ja tummaksi vihikoiraksi. Lisäksi sillä uskotaan olleen osansa monien isojen ranskalaisten ajokoirien jalostuksessa[1], ja ardennienajokoiran sanotaan edustavan sen nykyistä versiota.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 90. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.