Horia Sima

Horia Sima (3. heinäkuuta 1907 Făgăras, Transilvania, Itävalta-Unkari25. toukokuuta 1993 Madrid, Espanja)[1] oli romanialainen poliitikko, joka toimi fasistisen Rautakaarti-puolueen toisena ja viimeisenä johtajana vuosina 1938–1941. Hän oli varapääministerinä Romaniaa vuosina 1940–1941 hallinneessa kansallisessa legioonalaishallituksessa, kunnes sotilasdiktaattori Ion Antonescu syrjäytti ja lakkautti Rautakaartin.

Horia Sima.
Sima kannattajiensa ympäröimänä syyskuussa 1940.

Sima oli alun perin lukionopettaja Transilvaniassa.[2] Hän liittyi äärinationalistiseen ja antisemitistiseen Rautakaartiin pian sen perustamisen jälkeen vuonna 1927 ja kohosi puolueen johtajaksi Corneliu Zelea Codreanun vangitsemisen ja kuoleman jälkeen vuonna 1938.[2][3] Sima pakeni vuonna 1939 Romaniasta Saksaan, mutta palasi seuraavana vuonna. Kuningas Kaarle II:n tehtyä sovinnon Rautakaartin kanssa Sima nimitettiin heinäkuussa 1940 kulttuuriministeriksi Ion Gigurtun hallitukseen. Kaarle II:n luovuttua kruunusta nimitettiin 5. syyskuuta 1940 marsalkka Antonescun johtama ”kansallinen legioonalaishallitus”, jossa Sima oli varapääministerinä.[2][4] Sima valvoi muun muassa juutalaisten omaisuuden takavarikointia. Tammikuussa 1941 Siman johtama Rautakaarti yritti kaapata vallan Antonesculta. Lyhyen kapinan aikana rautakaartilaiset myös joukkomurhasivat juutalaisia Bukarestissa. Epäonnistuneen kaappausyrityksen jälkeen Rautakaarti tukahdutettiin ja Sima pakeni Saksaan, jossa hänet vangittiin.[2] Antonescun hallinto tuomitsi hänet poissaolevana elinkautiseen vankeuteen kesäkuussa 1941.[4]

Kun Saksalle uskollinen Antonescu syrjäytettiin vallankaappauksella elokuussa 1944 ja Romania vaihtoi puolta toisessa maailmansodassa, saksalaiset asettivat Siman johtaman nukkehallituksen, joka toimi maanpaossa Wienissä.[2][3] Pakolaishallitus asetettiin 24. elokuuta ja lakkasi toimimasta joulukuussa 1944.[4] Sodan jälkeen hän asettui asumaan Espanjaan, jossa hän muun muassa luennoi Barcelonan yliopistossa. Romaniassa kansantuomioistuin tuomitsi hänet poissaolevana kuolemaan vuonna 1946. Sima pysyi aktiivisena kansainvälisessä uusfasistisessa liikkeessä ja julkaisi Rautakaartin aatetta sekä Romanian historiaa käsitelleitä teoksia. Vuonna 1951 julkaisemassaan teoksessa Destinée du nationalisme hän pyrki ottamaan etäisyyttä fasismiin ja kansallissosialismiin.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Horia Sima (1907-1993) (ranskaksi) Ranskan kansalliskirjasto. Viitattu 14.2.2020.
  2. a b c d e Sima, Horia (englanniksi) Encyclopaedia Judaica, Encyclopedia.com. Viitattu 14.2.2020.
  3. a b Horia Sima (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 14.2.2020.
  4. a b c Sima, Horia (englanniksi) CIA-raportti (julkistettu 2002). Viitattu 14.2.2020.
  5. Wojciech Roszkowski & Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 2492. Routledge 2016. Google Books (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa