Hopeasinisiipi

perhoslaji

Hopeasinisiipi (Polyommatus amandus) on sinisiipiin kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi yleisimmistä heimonsa edustajista Suomessa.

Hopeasinisiipi
Koiras
Koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Polyommatus
Laji: amandus
Kaksiosainen nimi

Polyommatus amandus
(Schneider, 1792)

Synonyymit
  • Agrodiaetus amandus
  • Plebeius amandus
  • Plebicula amanda
Katso myös

  Hopeasinisiipi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Koiraan siipien yläpinta on kirkkaan taivaansininen, selvästi vaaleampi kuin useilla muilla sinisiipilajeilla. Siipien ulkoreuna on mustahko ja tumma kehnä ulottuu siipisuonten kohdalla hiukan siiven keskiosaa kohti. Joskus harvoin voi erottua myös tummia täpliä lähellä siiven ulkoreunaa. Naaraalla siipien yläpinnat ovat ruskeat ja tyvestä ulospäin laajalta alueelta sinikehnäiset ja takasiiven yläpinnalla voi erottua oransseja reunatäpliä. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset. Siipien alapinnat ovat vaaleanharmaat, tyvestä voimakkaasti sinikehnäiset. Sekä etu- että takasiiven poikki kulkee yksi rivi mustia, valkoreunaisia täpliä ja näiden muodostaman kaaren sisäpuolella on siiven poikkisuunnassa venynyt musta, valkoreunainen täplä. Etusiivessä täplät ovat takasiiven täpliä pienempiä. Takasiiven ulkoreunassa on epäselvät, tummat reunatäplät ja niistä kolmesta neljään takimmaiseen liittyy himmeänoranssi täplä. Hopeasinisiipi on melko kookas laji, jonka siipiväli on 31–36 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Hopeasinisiiven levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Kaukasukselle, Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan ja Itä-Siperiaan saakka.[2] Laji on Suomessa yleinen ja sitä tavataan Rovaniemen korkeudelle saakka. Perhoset ovat lennossa yhtenä tai joskus kahtena sukupolvena kesäkuun alkupuolelta elokuulle huipun sijoittuessa heinäkuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Laji viihtyy sekä kuivilla että kosteilla niityillä, avoimilla metsänreunuksilla ja rannoilla eikä se vaikuta olevan kovin vaativa elinympäristönsä suhteen. Koiraat liikkuvat ilmeisesti melko laajalla alueella etsien naaraita. Perhoset käyvät kukilla.[2][5]

Naaras laskee munat yksitellen lehtien yläpinnoille ja toukat kuoriutuvat noin viikon kuluttua. Toukka on myrmekofiili ja saa muurahaiset hoitamaan ja puolustamaan sitä. Toukka kasvaa 2–3 viikkoa ennen siirtymistään talvilevolle. Keväällä se kasvaa vielä 3–8 viikon ajan kunnes koteloituu. Kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa.[2]

Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa 2013 hopeasinisiipi oli Suomen 22. eniten havaittu päiväperhonen.[6] Maatalousympäristöjen päiväperhosseurannassa 2013 se oli sijalla 18.[7]

Ravintokasvi muokkaa

Toukkien ravintoa ovat etenkin hiirenvirna ja niittynätkelmä, mutta myös muut hernekasvit.[2][5]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley: Euroopan päiväperhoset, s. 307–308. Suomentanut Olavi Sotavalta. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  2. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 222–223. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 149. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9.
  6. Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 6–15. Suomen Perhostutkijain Seura.
  7. Janne Heliölä & Mikko Kuussaari: Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2013 tulokset. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 2, s. 38–39. Suomen Perhostutkijain Seura.

Aiheesta muualla muokkaa