Hooken laki on englantilaisen fyysikon Robert Hooken (1635–1703) vuonna 1676 esittämä laki. Tavan mukaan hän esitti sen aluksi anagrammin muodossa "ceiiinosssttuv". Kaksi vuotta myöhemmin hän paljasti ratkaisun: ut tensio sic vis eli muodonmuutos on verrannollinen voimaan.

Hooken lain mukaan jousen siitä roikkuvaan kappaleeseen kohdistama voima on suoraan verrannollinen jousen venymään. Tämä voima on

,[1]

missä on jousivakio ja jousen pituuden erotus tasapainotilanteestaan (pätee sekä venytykseen että puristukseen).

Materiaaliopissa laki esitetään yleensä muodossa:

,

missä on jännitys, materiaalin Youngin moduuli eli kimmokerroin ja kappaleen venymä tai supistuma.

Kappaleen pinnan suuntaisia leikkausjännityksiä koskee vastaava laki

,

missä on leikkausjännitys, materiaalin liukumoduuli ja leikkausmuodonmuutos. Lait ovat voimassa materiaalin kimmorajaan asti.

Tapauksessa, jossa tankomaiseen tasapaksuun kappaleeseen kohdistetaan pituusakselin suuntainen venyttävä tai puristava voima , Hooken laki voidaan useille aineille esittää muodossa [2]

,

missä on rasittamattoman kappaleen poikkipinta-ala, sen pituus ja pituuden muutos voiman vaikuttaessa. Jousivakiota vastaava tekijä on tässä .

Yleistetty Hooken laki

muokkaa

Laki on yleistetty myöhemmin koskemaan myös kaksi- ja kolmiulotteisia jännitys/venymätilanteita. Kyseessä on yksinkertaisesti alkuperäinen Hooken laki, jossa käsitellään jännitys- ja venymäskalaarien sijaan vektoreita

 ,

missä   on nyt kimmomatriisi,   venymävektori ja   jännitysvektori.

Kun kimmoraja on ylittynyt, kappaleen venymä ei enää ole suoraan verrannollinen siihen kohdistuvaan jännitykseen, vaan venymän riippuvuuden jännityksestä osoittaa materiaalin jännitys-venymäkäyrä.

Lähteet

muokkaa
  1. Nicholas Giordano: College Physics, s. 367. Cengage Learning, 2011. ISBN 9781111570958 (englanniksi)
  2. Seppo Hyyti, Jorma Nikkola, Lauri Viljanmaa: Fysiikka 10. (s. 84) Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.

Aiheesta muualla

muokkaa