Historia Norvegiæ
Historia Norvegiæ on tuntemattoman munkin latinaksi kirjoittama kuvaus Norjan historiasta. Tekstin arvioidaan olevan peräisin vuosien 1160 ja 1175 väliltä, vaikka on myös varovaisempia arvioita 1200-luvun alkuun. Ainoa säilynyt versio tekstistä on Brechin linnasta Skotlannista löytynyt kopio, joka on todennäköisesti kirjoittettu vuosien 1500 ja 1510 välillä.[1]
Historia Norvegiæ sisältää kolme kappaletta:
- I Lyhyt maantieteellinen kuvaus Norjasta ja lähialueista, sekä Norjan historiasta
- II Orkneyn jaarlien sukupuu
- III Luettelo Norjan kuninkaista
Käsikirjoituksen julkaisi Peter Andreas Munch vuonna 1850 nimellä Symbolæ ad Historiam Antiquiorem Rerum Norwegicarum. Pääversio teoksesta oli pitkään Gustav Stormin versio vuodelta 1880. Ensimmäinen käännös englanniksi julkaistiin vuonna 2001, ja vuonna 2003 tuli uusi kriittinen käännös.
Pohjoismaiden maantiede
muokkaaTeos kuvaa seuraavalla tavalla Pohjoismaiden maantiedettä:[2]
»Mutta lännestä ja pohjoisesta sitä (Norjaa) ympäröi virtava valtameri; etelässä sillä on vastassa Tanska ja Itämeri, mutta idässä Sveanmaa, Göötanmaa, Ångermanlanti ja Jemtlanti. Näitä osia nyt asuvat (Jumalan kiitos) kristityt heimot. Mutta pohjoista kohti hyvin monet pakanuuden palveluksessa olevat heimot (surullista kyllä) ulottuvat idästä Norjan taakse, nimittäin karjalaiset ja kveenit, sarvilappalaiset sekä molempain Bjarmiain asukkaat. Mutta mitä heimoja asustaa noiden takana, siitä meillä ei ole mitään varmuutta. (Historia Norvegiæ. Käännös Kyösti Julku.)»
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kunin, Debra ja Carl Phelpstead, A History of Norway and the Passion and Miracles of the Blessed Óláfr (London: Viking Society for Northern Research, University College London, 2001).
- ↑ Julku, Kyösti: Kvenland - Kainuunmaa, s. 81. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1986. ISBN 9517490143