Hiski Mikkonen
Hiski Mikkonen (2. helmikuuta 1891 Keitele[1] – 15. kesäkuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja kirjailija.
Henkilöhistoria muokkaa
Mikkosen vanhemmat olivat maanviljelijä Hiskias Mikkonen ja Potentia Laukkanen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassisesta lyseosta 1913 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1925. Kirurgiaan Mikkonen erikoistui 1933. Hän toimi Rääkkylän kunnanlääkärinä 1925–1928, Kuopion lääninsairaalan vapaaehtoisena apulaislääkärinä 1928–1929 ja apulaislääkärinä 1929–1932, Helsingin yleisen sairaalan kirurgisen osaston vapaaehtoisena apulaislääkärinä 1932–1933, Marian sairaalan kirurgisen osaston apulaislääkärinä 1933–1936, Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä 1936–1947, Uudenkaupungin seudun sairaalan ylilääkärinä 1930–1960 ja yksityislääkärinä vuodesta 1960. Sodissa Mikkonen oli sotasairaalan ja sotavammasairaalan lääkäri, sotilasarvoltaan hän oli lääkintäkapteeni (1941).[1]
Teoksia muokkaa
Lääketieteellisten julkaisujen, aikakauslehti- ja sanomalehtiartikkeleiden sekä joidenkin muiden tekstien ohella Mikkonen julkaisi novellikokoelman ja romaanin:[1]
- Tuntemattoman ovella, kertomuksia. Otava 1920
- Kutsumus, romaani. Karisto 1929
Lähteet muokkaa
- Hiski Mikkonen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia : Hiski Mikkonen[vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Hiski Mikkonen : Helmikuinen Venetsia, Helsingin Sanomat, 23.02.1930, nro 52, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kulttuurivaltiossa on oikeuden ohjattava vallankäyttöä. Väkivaltakiihoituksesta tehtävä loppu (Tri Hiski Mikkosen alustus Nuortasavaltalaisten keskusteluillassa 23.11.1933), Helsingin Sanomat, 24.11.1933, nro 317, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot