Hinaaja Ferro

Ferro oli Oy Wärtsilä Ab:n Taalintehtaan tuotantolaitoksen hinaajien nimi. Ensimmäinen tämän niminen alus luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon vuonna 1945, jälkimmäinen palveli Wärtsilää vuosina 1949-75, ja kuului sen jälkeen Saaristomeren Hinaus oy:n, Paratugin ja Alfons Håkansin laivastoon 1990-luvulle asti.

Valmistus

Jälkimmäinen Ferro eli Miinanraivaaja DR-14 oli alun perin Yhdysvalloissa Normandian maihinnousua varten rakennettu ST-luokan hinaaja ST-339. Tyyppi oli niin merikelpoinen, että lisäpolttoainesäiliöin varustettuna se voitiin ajaa omin konein Yhdysvalloista Englantiin. Kuitenkin aluksia upposi monta tässä siirrossa.

Alus rakennettiin United Boat Servicen telakalla City Islandilla Bronxissa New Yorkissa. Aluksen tilaaja oli Yhdysvaltain maavoimat (Army transportation corps). ST-339 osallistui Normandian maihinnousuun liittyvään keinotekoisen sataman kokoamisoperaatioon.

Palvelus

Kansanhuoltoministeriö osti 12. kesäkuuta 1946 Yhdysvaltain asevoimien selvittelyelimeltä kahdeksantoista ST-luokan hinaajaa sodanjälkeiseen miinanraivaukseen. Suomen merivoimat vuokrasi aluksen 25. syyskuuta 1946 ja se liitettiin raivauslaivastoon 1947. Raivauksen päätyttyä alus palautettiin 5. lokakuuta 1948 ja se myytiin Wärtsilälle seuraavana vuonna.

Ferron kotisatama vaihtui Taalintehtaalta Turkuun vuonna 1964. Vuosina 1975-87 aluksen omistivat vuorollaan Jouko Tuomarmäen yritykset Saaristomeren Hinaus oy ja Paratug oy. Viimeiset vuotensa Ferro oli osa Alfons Håkansin hinaajalaivastoa. Alus romutettiin vuosituhannen vaihteessa.