Hilkka Olkinuora

suomalainen pappi, tietokirjailija ja toimittaja

Hilkka Olkinuora (aiemmin Kunnas, s. 1948[1]) on suomalainen toimittaja, tietokirjailija, pappi ja johdon kouluttaja. Hän teki pitkän uran taloustoimittajana 1970- ja 1980-luvuilla, kunnes ryhtyi opiskelemaan teologiaa ja vihittiin papiksi 1990-luvun puolivälissä.

Olkinuora kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta 1965 ja suoritti HuK-tutkinnon Tampereen yliopistossa 1971. Hän toimi taloustoimittajana Talouselämässä, Suomen Kuvalehdessä ja Kauppalehdessä, jossa hän yleni toiseksi päätoimittajaksi.

Olkinuora oli ensimmäisiä naispuolisia taloustoimittajia Suomessa ja myöskin ensimmäinen nainen Taloustoimittajien kerhon puheenjohtajana[1][2].

Naispappeus hyväksyttiin vuonna 1988 Olkinuoran ollessa toimittajauransa huipulla. Hän ryhtyi jo samana vuonna opiskelemaan teologiaa ja psykiatriaa Helsingin ja Uppsalan yliopistoissa.[1][2] Olkinuora on toiminut muun muassa vt. kirkkoherrana Tampereella sekä kolumnistina muun muassa Aamulehdessä, Gloriassa, Kotimaa-lehdessä ja Hufvudstadsbladetissa.[1]

Olkinuora sai vuonna 2012 Fredrika Runebergin stipendin[3]. Hän oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa RKP:n listan sitoutumattomana ehdokkaana Helsingissä, mutta jäi valitsematta.[4][5]

Yksityiselämä

muokkaa

Olkinuoran aviomies päätoimittaja Hannu Olkinuoran kuoli syöpään vuonna 2012.[6] Jääkiekkomaalivahti Jussi (Juho) Olkinuora on heidän poikansa.[7]

Teoksia

muokkaa
  • Kunnas, Hilkka: Kansakunnan omaisuutta : Suomen Pankki 1811–1986. Suomen Pankki, 1986. ISBN 951-686-122-9.
  • Olkinuora, Hilkka: Pennejä taivaasta : ajatuksia elämästä : Hilkka Olkinuoran sivuja Gloriassa. Sanoma Magazines Finland, 2002. ISBN 951-32-1438-9.
  • Olkinuora, Hilkka: Elä ihmeessä! Kirja naiselle. Helmi 2008. ISBN 978-951-556-133-6.
  • Olkinuora, Hilkka: Nyt, aina : pieni katumusoppi. Helmi, 2009. ISBN 978-951-31-4947-5.
  • Olkinuora, Hilkka: Surun vuosi. Kirjapaja, 2009. ISBN 9789516073432.
  • Olkinuora, Hilkka: Parasta ikää. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35435-3.
  • Olkinuora, Hilkka: Valo on. Kuvat: Jaakko Vuorenmaa. Kirjapaja, 2010. ISBN 9789522470874.
  • Olkinuora, Hilkka: Sallimuksia. Käsikirja kuolevaisille. Koonnut ja toimittanut Torsti Lehtinen. WSOY, 2011. ISBN 9789510371831.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d CV, Hilkka Olkinuora.
  2. a b Hämäläinen, Anna-Liisa: Nainen, älä hyväksy passiivia ja puhu suoraan (Arkistoitu – Internet Archive), Olkinuoran haastattelu, Oma Aika 9/2016, 26.08.2016.
  3. Hilkka Olkinuoralle Fredrika Runeberg -palkinto, Ilta-Sanomat 2.9.2012.
  4. Pastori Hilkka Olkinuora pyrkii eduskuntaan Rkp:n listoilla. Helsingin Sanomat 8.10.2014.
  5. Hilkka Olkinuora, Vaalikone.fi.
  6. Inhimillinen tekijä: Kun puoliso on poissa[vanhentunut linkki], Inhimillinen tekijä, Yle TV1 18.3.2013. Viitattu 6.3.2017.
  7. Leijonien muuriksi kasvanut velikulta kypsyi hiljalleen "bussisarjoissa" – Jussi Olkinuoran äiti kertoo, millainen kultakimpale Jukka Jalosella on käsissään yle.fi. Viitattu 6.6.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa