Hikitauti
Hikitauti tai Englannin hikitauti oli 1400- ja 1500-luvuilla esiintynyt kulkutauti. Yksi taudin oireista oli runsas hikoilu, jonka mukaan se sai nimensä.[1]
Ensimmäinen tunnettu tapaus oli Englannissa vuonna 1485. Tauti levisi kuningas Henrik VII:n sotajoukkojen kautta ympäri Lontoota. Uusia epidemioita oli Englannissa aikakin vuosina 1507, 1517, 1528, 1551 sekä 1578, jolloin sitä tiedetään esiintyneen viimeisen kerran. Taudin aiheuttajaa ei ole saatu selville, mutta yhtenä mahdollisuutena on pidetty viruksen aiheuttamaa meningoenkefaliittia eli sekä aivojen että aivokalvojen tulehdusta. Tautiin saattoi kuolla jopa kolmessa tunnissa. Ne, jotka säilyvät hengissä yli vuorokauden, säilyivät useimmiten hengissä. Aikalaisten mukaan kuolleisuus tautiin oli niin suuri, että vain yksi sadasta selvisi hengissä.[1]
Katariina Aragonialaisen ensimmäinen puoliso Walesin prinssi Arthur kuoli tiedettävästi hikitautiin.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Forsius, Arno: Englannin hikitauti — kadonnut kulkutauti Kuvauksia lääketieteen historiasta. toukokuu 2011. Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 21.5.2020.