Hijazin asema

Hijazin asema on vanha Hijazin rautatien rautatieasema Damaskoksessa Syyriassa. Aikanaan se oli kohti Medinaa ja Mekkaa lähtevien etenkin pyhiinvaeltajia kuljettaneiden junien lähtöasema, mutta se kerkesi valmistuttuaan vuonna 1913 olla normaalissa liikenteessä vain vuoden ajan ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Myöhemmin se jäi pois käytöstä rautatieliikenteen keskittyessä Qademin asemalle.

Hijazin asema
Asemarakennus
Asemarakennus
Perustiedot
Rataosa Hijazin rautatie
Sijainti 33°30′40″N, 36°17′42″E
Kunta Damaskos
Valtio  Syyria
Avattu 1913
Asemarakennus
Suunnittelija Fernando de Aranda
Aiheesta muualla

Edelleen pystyssä olevan asemarakennuksen suunnitteli orientalistiseen tyyliin espanjalainen arkkitehti Fernando de Aranda.

HistoriaMuokkaa

 
Vanhoja vetureja aseman ulkopuolella.

Damaskoksesta lähtevät pyhiinvaeltajat olivat vuodesta 1708 lähtien kokoontuneet yhdessä Midanin kaupunginosan, josta he lähtivät Damaskoksen osmanikuvernöörin suojeluksessa kamelikaravaaneilla kohti Mekkaa ja Medinaa. Tämä muuttui vasta 1900-luvulla, kun vuosisadan alussa osmanisulttaani Abdülhamid II sai ajatuksen Hijazin rautatien rakennuttamisesta.[1] Rakennustyöt osoittautuivat hankaliksi, mutta rautatie avautui viimein vuonna 1908. Junat Damaskoksesta lähtivät aluksi Qademin asemalta hieman Midanin eteläpuolelta perinteiseltä karavaanien lähtöpaikalta. Suurempi kaupunkiterminaali[2] Hijazin asema valmistui vuonna 1913.[1] Rakennuksen nsuunnitteli espanjalainen arkkitehti Fernando de Aranda. Arkkitehtuuriltaan se muistutti eurooppalaista orientalismia. Samalla Djemal pašša rakennutti asemalle vanhankaupungin Bab al-Nasrilta johtavan leveän Djemal paššan kadun, eli nykyisen Šaria-kadun.[2]

 
Kirjakauppa aseman vanhoissa odotustiloissa.

Junamatka Damaskoksesta Medinaan oli 1 320 kilometriä pitkä ja kesti lähes kolme päivää. Rautatien junien kulkua rajoitti niiden kyky viedä mukanaan matkalla tarvittava määrä vettä ja puuta polttoaineeksi. Suurin osa pyhiinvaeltajista suosikin rautatien sijaan merireittiä.[2] Myös normaali liikennöinti päättyi ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1914 Arabian Lawrencen ja arabikapinallisten räjäytellessä osmanien sotilaskuljetuksiin nyt käyttämää rautatietä.[2] Maailmansodan jälkeen Ranska hyökkäsi Syyriaan perustettuun Syyrian kuningaskuntaan. Maata puolustavat syyrialaiset kokoontuivat asemalle ennen lähtöään tuhoisaksi osoittautuneeseen Maysalunin taisteluun vuonna 1920.[3] Hijazin asema jäi käyttämättömäksi ja rautatieliikenteen keskus Damaskoksessa siirtyi takaisin Qademiin.[2] Aseman edustalla on ollut myöhemmin näytteillä vanha höyryveturi. Aseman vanhassa odotushuoneessa on ollut myös pienimuotoista liiketoimintaa, kuten kirjakauppa[1], sekä joitakin näyttelyjä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Brooke Allen: Satumainen Syyria : Matka loisteliaan kulttuurin ja historian maahan, s. 68-71. alkuteos The Other Side of the Mirror - An American Travels Through Syria. Suomentanut Eila Salomaa. Into, 2011. ISBN 978-952-264-206-6.
  2. a b c d e Ross Burns: Damascus : a history, s. 301-302, 308. 2. painos. Routledge, 2019. ISBN 978-1-351-05522-2. (englanniksi)
  3. a b Anne Barnard: Once Bustling, Syria’s Fractured Railroad Is a Testament to Shattered Ambitions The New York Times. 25.05.2014. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)