HDCP
HDCP (High-Bandwith Digital Content Protection) on Intelin kehittämä digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmä äänen ja kuvan hallintaa varten DVI- ja HDMI-liitännöissä. HDCP ei ole vapaasti käytettävissä vaan sitä käyttävien laitevalmistajien on ostettava lisenssi oikeudenomistajalta.
HDCP:n käyttöön lisenssejä myöntää Digital Content Protection, LLC, Intelin tytäryhtiö. Lisenssin ostajat lupautuvat lisenssimaksujen lisäksi rajoittamaan tuotteidensa ominaisuuksia. Esimerkiksi HD-tasoisen videomateriaalin tarkkuus tulee rajoittaa DVD-laatuiseksi ei-HDCP-yhteensopivista videoulostuloista, mikäli ohjelmalähde niin vaatii. Vastaavasti DVD-Audio-ääni tulee rajoittaa DAT-laatuiseksi ei-HDCP-yhteensopivista ääniulostuloista (rajoite ei koske analogisia ääniulostuloja). Laitteiden tulee myös estää kopioiden valmistaminen toistettavasta sisällöstä ja ne tulee valmistaa niin, että ne "tehokkaasti tekevät toivottomiksi yritykset murtaa sisällönsuojausvaatimukset".
Spesifikaatio muokkaa
HDCP:n päätarkoitus on salaamattoman sisällön lähetyksen estäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi on kehitetty seuraavat kolme järjestelmää:
- Todennusmenettely estää ei-yhteensopivia laitteita saamasta HD-sisältöä.
- DVI- tai HDMI-liitäntäisen datan salaus estää median kopioinnin johtoa kuuntelemalla.
- Avainten kuoletusmenettely mahdollistaa sen, että laitevalmistajalta voidaan poistaa jälkikäteen mahdollisuus käyttää liitäntää. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi, jos valmistaja rikkoo lisenssiehtoja.
Kryptoanalyysi muokkaa
Jo vuonna 2001, eli ennen kuin ensimmäistäkään HDCP:tä tukevaa laitetta oli markkinoilla, paljastivat kryptoanalyytikot vakavia puutteita järjestelmässä, varsinkin sen lineaarisessa avaintenvaihdossa. [1] Samoihin aikoihin edellisen julkistuksen kanssa tunnettu kryptoanalyytikko Niels Ferguson kertoi murtaneensa järjestelmän, mutta kieltäytyi paljastamasta menetelmäänsä koska pelkäsi että hänelle tulisi ongelmia DMCA:n perusteella. [2]
Käyttö muokkaa
HD-DVD- ja Blu-ray-levyillä voidaan käyttää nk. Image Constraint Tokenia (ICT), jonka havaitessaan soitin ei suostu lähettämään täyden tarkkuuden kuvaa suojaamattoman analogi- tai digiliitännän yli, vaan käyttää alaspäin näytteistettyä (960×540p) kuvaa. Ainakin osa suurimmista elokuvastudioista ei käytä ICT:tä ennen vuotta 2010, koska Yhdysvalloissa on vielä laajat käyttäjäkunnat HD-televisioilla joissa ei ole HDCP-yhteensopivia liitäntöjä. [3]
Tammikuussa 2005 EICTA (European Industry Association for Information Systems) ilmoitti että Euroopassa myytäviin näyttölaitteisiin vaaditaan HDCP, jos laitetta aiotaan markkinoida ns. HD-readynä. [4]
Kritiikkiä muokkaa
HDCP:n oikeuksienomistajat ja markkinoijat ovat sanoneet että järjestelmän olisi tarkoitus lopettaa luvaton kotikopiointi ja seuraavan sukupolven elokuvalevyjen kuten Blu-rayn ja HD-DVD:n internetpiratismi, mutta kriitikot kuten EFF ovat väittäneet että tarkoituksena olisi vain rajoittaa kuluttajan oikeuksia ja valinnanmahdollisuuksia. [5] Lisäksi on sanottu että HDCP ja sen lisenssiehdot rajoittavat laitevalmistajia lukitsemalla nämä yksipuolisesti määrätyn lisenssin ehtoihin, ja estävät lisensittömiä valmistajia tulemasta teräväpiirtotelevisioiden markkinoille. [6]