Avaa päävalikko
Höyryveturin hiekkakupu.

Hiekkakupu on höyryveturien kattilan päällä oleva kupumainen hiekkasäiliö, josta lähtevät pyörien väliin päättyvät hiekoitusputket, joilla kiskoille voidaan pudottaa hiekkaa parantamaan pitoa. Raskaassa vaihtotyössä käytetyissä vetureissa oli usein kaksi hiekkakupua. Vanhemmassa kalustossa ja kapearaiteilla järjestelmä toimii painovoimalla. Myöhemmin, kun vetureihin alettiin asentaa paineilmajärjestelmiä, myös hiekoitin siirrettiin toimimaan paineilmalla.

Alun perin hiekkasäiliöt oli sijoitettu veturin käyntisilltoihin ja hiekkakupuja alettiin asentaa vasta 1870-luvun tienoilla. Muun muassa Suomen Rautatiemuseossa olevan Suomen vanhimman veturin (B1 “Pässi“, Beyer Peacock 1868, 0-4-2st) hiekkasäiliöt ovat käyntisiltojen alapinnassa. Myös nykyaikaisissa sähkö- ja dieselvetureissa hiekkasäiliöt ovat veturin alustassa. Nykyisin hiekkana käytetään säkitettyä hienojakoista rakennushiekkaa.

Jokioisten museorautatiellä hiekkaa käytetään yleensä sateen jälkeen. Toimivia hiekoituslaitteita on vain kolmessa veturissa eli JR4, JR5 ja LWR6; HKR5:n ja ÄSR1:n loppuun kuluneet hiekoitusputket poistettiin peruskorjauksessa eikä uusia ole toistaiseksi asennettu. Kovjoen museorautatien veturien hiekoituslaitteita ei käytetä, koska rata on mäetön.