Hermann von François
Hermann Karl Bruno von François (31. tammikuuta 1856 Luxemburg – 15. toukokuuta 1933) oli saksalainen kenraali, joka palveli ensimmäisessä maailmansodassa. Hänellä oli merkittävä rooli itärintaman ensimmäisissä taisteluissa syksyllä 1914.
François aloitti upseerinuransa vuonna 1875 kaartinrykmentissä. Hänestä tuli 1905 rykmentinkomentaja ja 1913 jalkaväenkenraali ja ensimmäisen armeijakunnan komentaja. Sen johdossa hän osallistui myös maailmansodan ensimmäisiin taisteluihin Itä-Preussissa 1914.[1] François oli hyökkäävä ja omapäinen. Aivan sodan alussa hän käynnisti 8. armeijan komentajan Max von Prittwitzin tietämättä hyökkäyksen Stallupönenissä. Françoisin menestys kannusti myös Prittwitzin hyökkäämään, mutta tappiollisen Gumbinnenin taistelun jälkeen Pritwittz korvattiin Paul von Hindenburgilla ja Erich Ludendorffilla. Tannenbergin taistelussa François rikkoi myös Ludendorffin määräyksiä ja lähti hyökkäämään puolustautumisen sijasta. Saavutetun menestyksen vuoksi hänen toimiaan katsottiin läpi sormien, mutta Ludendorff menetti luottamuksensa häneen.[2] Hindenburgin siirryttyä koko itärintaman päälliköksi François komensi kahdeksatta armeijaa hetken aikaa loka–marraskuussa 1914.[1] Sen jälkeen hän ei kuitenkaan enää saanut armeijaa komentoonsa, vaan joutui toimimaan lopun sodan ajan armeijakunnan komentajana.[2]
Keväällä 1915 François osallistui 41:nnen reserviarmeijakunnan komentajana Eberhard von Mackensenin johtamaan suurhyökkäykseen itärintamalla. Kesäkuusta 1915 kesäkuuhun 1918 hän oli 7. armeijakunnan komentajana länsirintamalla Ranskassa. Hän jätti sotapalveluksen lokakuussa 1918.[1]
François kirjoitti useita sotahistoriallisia tutkimuksia ja sodan jälkeen pari muistelmakirjaa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 998 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.2.2014.
- ↑ a b Hermann von Francois (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hermann von François Wikimedia Commonsissa
