Herman Henrik Wärnhjelm

Herman Henrik Wärnhjelm (vuoteen 1802 Kjerting; 25. tammikuuta 1776 Helsinki14. heinäkuuta 1830 Turku)[1] oli suomalainen eversti ja Vaasan läänin maaherra vuosina 1822–1830.

Wärnhjelmin isä, eversti Henrik Georg Kjerting aateloitiin vuonna 1802 nimellä Wärnhjelm. Viaporin linnoituksessa syntynyt Wärnhjelm palveli vuodesta 1789 vapaaehtoisena Suomen linnoitusjoukoissa ja sai armeijassa luutnantin arvon. Vuodesta 1798 hän palveli Leskikuningattaren henkirykmentissä, vuonna 1802 hänet ylennettiin majuriksi ja nimitettiin kuninkaalliseksi esikunta-adjutantiksi. Hän siirtyi vuonna 1804 Adlercreutzin rykmenttiin. Suomen sodan aikana vuonna 1808 Wärnhjelm palveli Viaporin varuskunnassa ja joutui linnoituksen antautumisen jälkeen joksikin aikaa sotavankeuteen Kalugaan Venäjälle. Hän erosi Ruotsin armeijasta vuonna 1810 ja siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan palvelukseen. Hänet nimitettiin vuonna 1812 Suomen 3. jääkärirykmentin komentajaksi ja ylennettiin vuonna 1814 everstiluutnantiksi. Vuonna 1818 Wärnhjelmistä tuli Helsingin opetuspataljoonan (myöhempi Suomen kaarti) ensimmäinen komentaja ja hän johti sen järjestäytymistä. Hänet ylennettiin vuonna 1819 everstiksi ja hän siirtyi 1820 Suomen 2. jalkaväkirykmentin komentajaksi.[1]

Herman Henrik Wärhjelmin puoliso Ottiliana Wärnhjelm, Johan Erik Lindhin maalaus.

Wärnhjelm oli Torniossa Suomen ja Ruotsin välisen rajankäynnin komissaarina, mistä hyvästä Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana palkitsi hänet vuonna 1821. Wärnhjelm nimitettiin Vaasan läänin maaherraksi maaliskuussa 1822. Hän kuoli vuonna 1830 ollessaan matkalla Turussa. Hän omisti Hitån kartanon Sipoossa vuodesta 1810.[1]

Wärnhjelmin puoliso oli Ottiliana Sofia Adlercreutz. Heillä oli seitsemän lasta, joihin kuuluivat tuomari Herman Georg Maria Wärnhjelm ja eversti Ernst Emil Vilhelm Wärnhjelm.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, S–Ö, s. 1354. Helsinki 1965.