Herman Grimm
Herman Grimm (6. tammikuuta 1828 Kassel – 16. kesäkuuta 1901 Berliini, Saksa) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli oikeustiedettä Berliinissä ja Bonnissa ja teki sen jälkeen filologisia ja historiallisia tutkimuksia. Hänet nimitettiin 1872 Berliinin yliopiston taidehistorian professoriksi. Grimm oli naimisissa Bettina von Arnimin tyttären kanssa.[1]
| Herman Grimm | |
|---|---|
.jpg) Herman Grimm |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1828 Kassel |
| Kuollut | 16. kesäkuuta 1901 (73 vuotta) Berliini, Saksa |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | kirjailija, taidehistorioitsija |
| Vanhemmat | Wilhelm Karl Grimm |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Grimm oli monipuolisesti oppinut ja syvähenkinen novellisti. Hän oli jälkiromantiikan edustaja ja uskoi älyn suvereenisuuteen. Sitä vastoin hän vihasi kaikenlaista pikkumaisuutta menetelmissä ja harrasti paradokseja ja sanaleikkejä. Näytelmän Armin (1851), runon "Traum und Erwachen" (1854), murhenäytelmän Demetrius (1854), Novellen (1856) ja romaanin Unüberwindliche Mächte (1867) suurin arvo on itse esityksen hienostuneisuudella ja kiinnostavuudella. Erilaiset esseekokoelmat, kuten Essays (1859), Neue Essays (1865), Zehn ausgewählte Essays (1871), Fünfzehn Essays (1875; uusi sarja 1890) ja Fragmente (1900–1902) ovat muodoltaan loistavia ja niissä on runsaasti omaperäistä taide- ja kirjallisuuskysymysten pohdiskelua. Grimmin pääteos, Leben Michelangelos (1860–1863) ei ole pelkästään taidehistoriallinen monografia vaan myös laaja kulttuurikuvaus.[1]
Grimm käänsi Giorgio Vasarin kirjan Vita di Raffaello (1872) ja julkaisi aikakauskirjaa Über Künstler und Kunstverke (1865–1867), johon hän itse kirjoitti. Elämäkerrallisesti kriittinen Goethe (1877) oli hyvin merkittävä, sillä se herätti eloon uuden Goethe-tutkimuksen. Grimmin viimeisiä suuria töitä olivat Homer (1890–1895) ja Beiträge zur Deutschen Culturgeschichte (1897).[1]
Grimmin isä oli Wilhelm Karl Grimm.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Grimm 4. Hermann G, Nordisk familjebok, Uggleupplagan, osa 10, palstat 313–314. Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag, 1909 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herman Grimm Wikimedia Commonsissa
