Avaa päävalikko

Herkooli on Ilmajoella sijaitseva entinen kartano, jonka vuonna 1893 valmistunut päärakennus sijaitsee Kyrönjoen länsirannalla Nikkolan sillan pielessä. Kartanon kukoistusaikaa oli 1800- ja 1900-luvun vaihde, jolloin se oli Karl Johan Herrgårdin omistuksessa ja sai hänen sukunimestään kansan suussa nimen Herkooli. Suurimmillaan yli tuhannen hehtaarin tilalla oli 40 hengen palvelusväki, kuutisenkymmentä lehmää ja 22 hevosta.[1]

Herkooli on osa Nikkolan ja Pirilän jokivarsiasutusta, jonka Museovirasto on luokitellut kuuluvaksi Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[2]. Herkoolin pohjoispuolella avautuu Alajoen lakeusmaisema, joka kuuluu Suomen valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin[3].

HistoriaaMuokkaa

Herkooli on alun perin Talvitien suvun hallitsema, Ilmajoen kenties vanhin maatila, josta löytyy merkintöjä 1400-luvulta alkaen. Vuonna 1664 se sai kievarioikeudet.[1]

Vuonna 1874 maatilan osti vaasalainen Karl Johan Herrgård, joka oli innokas fennomaani, mikä saattoi olla yksi syistä miksi hän halusi muuttaa Vaasasta suomenkieliselle alueelle. Herrgårdin Aline-vaimo oli miehensä serkku ja vauraan vaasalaisen laivanvarustajan Carl Gustaf Wolffin tytär. Kaupunkilaispariskunta sai opetella maanviljelyksen ja kartanonpidon taidot alusta pitäen, mutta he onnistuivat siinä hyvin.[1]

Herkoolin toinen isäntä John Herrgård ajoi kartanonsa konkurssiin ja teki itsemurhan hävittyään paljon rahaa pörssiromahduksessa. Rakennukset, karja ja pellot myytiin. Päärakennuksesta tehtiin Peltoniemen kansakoulu, ja se jatkoi alakouluna kuutisen vuosikymmentä peruskouluaikaan saakka, kunnes sille rakennettiin lähistölle uudet koulutilat. 1980- ja 1990-luvun vaihteessa Herkoolin kiinteistö oli Ilmajoen Säästöpankin omistuksessa. Silloin Ilmajoen Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijat entistivät Herkoolin päärakennuksen alkuperäiseen tyyliinsä. Konkurssissa menetetty irtaimisto pyrittiin korvaamaan kerätyillä ja teetetyillä kalusteilla.[1]

1990-luvulta alkaen Herkoolin päärakennus toimi lähes 20 vuotta tilausravintolana ja suosittuna häiden pitopaikkana. Vuonna 2014 Herkooli pakkohuutokaupattiin eikä uusi omistaja jatkanut ravintolatoimintaa.[1][4][5][6]

Vuonna 2008 Piiri-televisiosarjan jakso käsitteli Herkoolin kartanon väitettyä kummittelua.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Savela, Anne: Herkooli on harvinainen pohjalainen. Kodin Pellervo, 16.10.2008, nro 10/2008, s. 16–19. Lehtijutun sivut verkossa (PDF) Viitattu 6.12.2017.
  2. Nikkolan ja Pirilän jokivarsiasutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. Etelä-Pohjanmaa. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (MAPIO-työryhmän ehdotus). Ympäristöministeriö, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. Manninen, Elina: Pakkomyytävä kartano veti väkeä Ilmajoella Ilkka. 29.08.2014. Viitattu 6.12.2017.
  5. Herkoolin uusi omistaja ei jatka ravintolatoimintaa Ilkka. 4.1.2015. Viitattu 6.12.2017.
  6. Yli-Viitala, Hannele: Herkoolin kartano henkii vanhaa aikaa Pohjalainen. 6.7.2015. Viitattu 6.12.2017.
  7. Piiri: Herkoolin kartanossa Ilmajoella muotokuva putoilee seinältä, yläkerrasta kuuluu puhetta ja ovet avautuvat itsestään Elisa Viihde. Marraskuu 2008. Viitattu 6.12.2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Alhoke, Sari: Talvitiestä Herkooliksi : Ilmajoen Herrgårdin kartanon tarina. Ilmajoki: Ilmajoki-seura 1992.