Herbert Wehner
Herbert Richard Wehner (11. heinäkuuta 1906 Dresden – 19. tammikuuta 1990 Bad Godesberg) oli länsisaksalainen poliitikko, Saksan liittotasavallan johtavia sosiaalidemokraatteja joka toimi kansanedustajana 33 vuotta.[1]
Dresdeniläisen suutarin pojaksi syntynyt Wehner edusti ensin Saksan kommunistista puoluetta ja eteni sen keskuskomitean jäseneksi ja toimi salassa Hitlerin tultua valtaan.[1] Wehner eli maanpaossa Neuvostoliitossa Stalinin vainojen aikana ja osallistui aktiivisesti muiden saksalaisten emigranttien ilmiantamiseen NKVD:lle, useita teloitettiin hänen todistajanlausuntojensa perusteella. Maanpaossa Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Tšekkoslovakiassa hän organisoi saksalaispakolaisia taistelemaan Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolelle. Vuonna 1941 hän oli Tukholmassa tutkimassa Ruotsiin paenneiden saksalaiskommunistien epäiltyjä yhteyksiä Gestapoon. Hänet vangittiin vuodeksi Ruotsissa maan vapauden ja puolueettomuuden uhkaamisesta. Näiden kokemusten myötä Wehner luopui kommunismista ja alkoi toisen maailmansodan jälkeen edustaa Saksan sosiaalidemokraattista puoluetta. Wehner puhui SPD:ssä vuoden 1957 vaalitappion jälkeen sen puolesta, että sosiaalidemokraatit ryhtyisivät hallitusyhteistyöhön jonkun konservatiivisen puolueen kanssa. Hän oli yleissaksalaisten asioiden ministeri vuosina 1966–1969.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Kuolleita: Veteraanipoliitikko Herbert Wehner. Saksojen suhteiden kehittäjä. Helsingin Sanomat, 21.1.1990, s. A4.
- ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 342-343. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herbert Wehner Wikimedia Commonsissa
