Henry Heerup

Henry Heerup (1907–1993) oli tanskalainen taiteilija.

Henry Heerup
Henry Christensen
Henkilötiedot
Syntynyt	4. marraskuuta 1907 Kööpenhamina, Tanska
Kuollut	30. toukokuuta 1993 (85 vuotta) Kööpenhamina, Tanska
Ammatti	taidemaalari, kuvanveistäjä, graafikko
Puoliso	Emilie Westh, Marion Carla Edith Hansen
Lapset	Ole, Nanna
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Syntymä, lapsuus ja nuoruus

Heerup syntyi 4.11.1907 ja sai syntyessään nimekseen Henry Christensen. Hänen äitinsä oli Sara Lolia Anna Christensen (1865–1949), jota kutsuttiin nimellä Sera. Sera ei ollut naimisissa ja oli 40-vuotias tullessaan raskaaksi. Sera oli töissä veljensä johtamassa miestenvaateliikkeessä ja Henry vietti lapsena paljon aikaa liikkeessä muun muassa leikkien setänsä koiran Rørbusin kanssa. Henryn lapsuudenkoti oli kerrostaloasunto Nørrebron Runddelissa 5. kerroksessa ja asunnosta oli näkymä Assistensin hautausmaalle. Niinpä Henry tutustui jo nuorena monien tunnettujen tanskalaisten hautapaikkoihin. Henry vieraili usein hautausmaalla, erityisesti H. C. Andersenin haudalla, jonka luona hän kävi laulamassa syntymäpäivälaulun Andersenille. Henry Heerupin töistä voikin löytää Andersenin töistä ja saduista kumpuavia elementtejä.

Vuosina 1913–1921 Henry kävi Charlottegaden koulua. Henry ei suuremmin pitänyt koulunkäynnistä ja etenkin matematiikka tuotti hänelle hankaluuksia. Henry käytti tuolloin paljon aikaa piirtäen sekä tehden havaintoja ympäristöstään. Henryn varhaisissa, vuosina 1917–1920 tekemissä piirustuksissa esiintyy muun muassa lintuja, sotilas sekä hänen setänsä koira Rørbus. Henry teki paljon piirustuksia ja luonnoksia pienille paperinpaloille, jotka mahtuivat taskuun, ja hän käytti näitä pieniä piirroksia eräänlaisena ideoittensa ja havaintojensa varastona. Kaiken kaikkiaan Henryn lapsuuden ja nuoruuden arkielämä Nørrebrossa vaikutti paljon hänen töihinsä ja hän kuvasi koko loppuelämänsä ajan töissään paljon muun muassa raitiovaunuja, vanhanaikaisia poliisikypäriä sekä roska-astioita ja niiden tyhjentäjiä. Roska-astiat ja niiden sisältö näkyvät Henryn taiteessa myös toisella tapaa, sillä hän teki veistoksia erilaisista löytämistään, roskina pidetyistä esineistä. Henry julisti usein, että "kaikella on sielu", ja hän halusi antaa uuden elämän erilaisille hylätyille ja pois heitetyille esineille.

Henry lopetti koulun 14-vuotiaana ja haki oppipojaksi. Alussa hän kokeili muun muassa kylttien maalausta, litografiaa sekä pronssin valantaa, muttei pitänyt niistä töiden yksitoikkoisuuden sekä liian tiukkojen työehtojen vuoksi. Niinpä Henry päätyi töihin polkupyörälähetiksi. Siinä työssä hän pystyi yhdistämään ulkona olemisen sekä eri paikoissa käymisen. Nuori Henry aikoi kuitenkin tulla oikeaksi taiteilijaksi, ja juhannusaattona 1924 hän maalasi yhden Dyrehavenin vanhan tammen juurella ensimmäisen öljyvärityönsä, jota hän kutsui nimellä Suden puutarha. Tätä hetkeä Henry piti taiteilijaksi syntymisensä ajankohtana ja myöhemmin hän vietti 10-, 15-, 20-, 25- ja 30-vuotistaiteilijasyntymäpäiviään. Ensimmäisestä öljyvärityöstä jäänyt muisto säilyi vahvana Henryn mielessä, ja vuonna 1969 hän palasi paikalle maalaamaan uuden työn, jolle hän antoi nimen Poika suden luolassa.

Vuonna 1924 Henry maalasi myös ensimmäisen omakuvansa. Teoksessa hänellä oli päällään maalarintakki ja käsissään kynä sekä piirustusteline. Henry sai opetusta piirtämiseen ja krokiihin taiteilija Helge Helmeltä sekä Niels W. Rasmussenin maalauskoulusta. 20-vuotiaana vuonna 1927 Henry hyväksyttiin oppilaaksi Kuninkaallisen taideakatemian maalauskouluun. Tätä kouluaikaa Henry muisteli myöhemmin nuoruutensa parhaimpana aikana. Vuosien 1927–1932 välinen aika maalauskoulussa muokkasi Henryä suuresti ja monista koulun professoreista tuli hänelle tärkeitä tuttuja. Henryn tärkeinä inspiraation antajina olivat muun muassa Ejnar Nielsen sekä Aksel Jørgensen.

1930-luku

1930-luku oli Henry Heerupille tuottoisaa aikaa. Hän valmistui maalauskoulusta ja hänen uransa lähti nousuun. Henryn töitä oli näyttelyissä 1932 Cornerissa, 1933 Taiteilijoiden syysnäyttelyssä sekä 1934 Linien-ryhmän suuressa näyttelyssä. Erityisesti Linien-ryhmän näyttely oli Henryn myöhemmän uran kannalta merkittävä. Henry toteutti näyttelyn yhdessä ystäviensä Richard Mortensenin, Ejler Billen, Hans Øllgaardin ja Vilhelm Bjerke Petersenin kanssa ja näyttelyssä oli ensimmäistä kertaa julkisesti esillä Henryn roskista tekemiä veistoksia.

Henryllä oli suuri intohimo luoda taidetta vaikeasti havaittavista ja käytettävistä materiaaleista. Hän tutki laajasti erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Vuonna 1930 Henry teki ensimmäisen kiviveistoksensa. Se oli 16 cm × 16 cm kokoinen marmorireliefi, joka oli tehty ruuvimeisselillä ja vasaralla sekä kehystetty vanhoilla erivärisillä puupaloilla. Henry teki myös savesta ja muovailuvahasta erilaisia eläinfiguureja. Kiviveistokset ja roskataideteokset toivatkin Henrylle mainetta taiteilijana.

1930-luvun tuotteliaana aikakautenaan Henry rakastuu Emilie Westhiin, jota kutsuttiin nimellä Mille. Henry ja Emilie menivät naimisiin vuonna 1933 ja muuttavat yhteen pieneen kaksioon, joka toimii sittemmin heidän kotinaan, näyttelytilana sekä Linien-ryhmän ystävysten kohtaamispaikkana. Myös Henryn äiti Sera muuttaa poikansa luo mahdollisesti auttamaan arjessa, sillä vuonna 1934 Henry ja Mille saavat pojan, Olen.

Vuonna 1935 Henry sai apurahaa, jonka avulla hän vei vaimonsa katsomaan Jellingin riimukiviä. Henryn mukaan ne ovat Tanskan merkittävin ulkona oleva kiviteos ja riimukivien kuviot inspiroivat Henryä hänen omiin töihinsä. Seuraavana vuonna Henry perheineen muutti Kööpenhaminaan vuokrataloon, jossa oli oma piha. Näin Henry sai todellisen mahdollisuuden veistää kiviä ulkona ja piha alkoikin täyttyä nopeasti erilaisista kiviveistoksista. Samana vuonna perheeseen syntyi vielä tytär Nanna. Perheen arki ja lasten huoleton leikkiminen inspiroivatkin Henryä tekemään perhekuvien sarjan.

1940-luku

Vuonna 1941 Henry osallistuu ensimmäisen kerran Syksy-näyttelyyn ja vuoteen 1948 mennessä hänellä on ollut näyttelyssä yli 400 työtä. Samana vuonna 1941 Henry tekee myös kannen Helhesten-lehden ensimmäiseen numeroon. Toisen maailmansodan aikoihin Henryn graafinen tuotanto lähti nousuun ja hän tutki sotavuosina etenkin värigrafiikkaa. Tuolta ajalta merkittävä teos on esimerkiksi Skraldevognen (Roskavaunu) vuodelta 1943. Monissa Henryn teoksissa näkyy polarisaatio hyvän ja pahan välillä ja teoksissa voi nähdä sekä elämän että kuoleman symboleita. Vuodelta 1944 olevassa Fredsklokken-maalauksessa Henry ja Mille ovat maalattuina alasti Aatamiksi ja Eevaksi. Teoksen taustalla näkyy sodan laskuvarjojoukkoja, pommikoneita ja palavia taloja. Toisaalta teoksen yläosassa on kirkonkello sekä kyyhkynen rauhan symbolina.

Vuonna 1945 Henry ja Mille erosivat, mutta he pitivät yhteyttä toisiinsa Henryn kuolemaan asti. Samana vuonna 1945 Henry osti itselleen uuden asunnon, jonka yhteydessä oli puutarha, ja seuraavana vuonna hän muutti sinne mukanaan 14 kuormaa kiviveistoksia. Asunnon puutarha toimi Henryn työpajana, galleriana sekä ystävien tapaamispaikkana hänen elämänsä loppuun asti. Vuonna 1949 Henryn äiti Sera kuoli.

1950-luku

Useiden muiden taiteilijoiden tavoin Henry jatkoi työskentelyään toisen maailmansodan jälkeen CoBrA-ryhmässä vuosina 1948–1951. 1950-luvulla Henryn ura oli hyvässä vauhdissa ja hän jatkoi tuotteliaana taiteilijana. Tuona aikana hän osallistui muun muassa moniin rakennusten koristeluprojekteihin, joista tunnettu on esimerkiksi Kööpenhaminassa sijaitseva Sølvgade vuodelta 1953. Pienemmissä määrin Henry teki kuvia myös julisteisiin, kansikuviksi, postileimoihin ja -merkkeihin sekä lasten- ja laulukirjoihin. 1950-luvulla Henry teki myös grafiikkaa ja erityisesti mustavalkoisia litografiatöitä. Teoksessaan På livsvejen Henry on kuvannut itsensä ajamassa polkupyörällä punaiseksi värjättyä polkua takanaan nainen. Nainen on Marion Carla Edith Hansen, johon Henry rakastui Millestä eroamisen jälkeen, ja vuonna 1958 Henry ja Marion menivät naimisiin. 1950-luvulla Henry matkusteli myös paljon ulkomaille ja kävi eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Italiassa, Espanjassa, Kreikassa, Puolassa, Saksassa ja Alankomaissa. Ulkomaanmatkojensa myötä Henry otti töihinsä vaikutteita eri maista, muun muassa espanjalaisista satamatyöntekijöistä ja matadoreista sekä kreikkalaisista temppeleistä. Kaiken kaikkiaan Henryn töissä näkyykin jatkuva kiinnostus ihmisten arkielämää kohtaan yli valtiorajojen.

1960- ja 1970-luvut

1960-luvullakin Henry Heerup oli varsin suosittu taiteilija ja hän teki useita tilaustöitä sekä koristelutehtäviä. Tuohon aikaan Henry maalasi muun muassa muotokuvat entisestä opetusministeristä Jørgen Jørgensenistä, professori Mogens Fogista ja entisestä sosiaaliministeristä Børge H. Jensenistä. Vuonna 1963 Henry Heerup teki myös Nyhavniin suuren toteemipaalumaisen veistoksen, joka on nykyisin Heerup-museon edessä.

Henry Heerup osallistui 1960-luvulla moniin suuriin kansainvälisiin näyttelyihin. Vuonna 1962 hän edusti Tanskaa yhdessä ystävänsä Carl-Henning Pedersenin kanssa Venetsian biennaalissa. Vuonna 1964 Henry osallistui puolestaan New Yorkin maailmannäyttelyyn, vuonna 1965 São Paulon biennaaliin ja vuonna 1967 Moderna Museetin näyttelyyn Tukholmassa. CoBrA-ryhmällä oli myös laaja, kiertävä näyttely Yhdysvalloissa.

Vuonna 1966 Henry sai Tanskan valtiolta elinikäisen kunnialahjoituksen, jonka avulla hän loi uuden Heerup-apurahan. Heerup-apurahan oli tarkoitus auttaa nuoria taiteilijoita. Seuraavana vuonna 1967 Louisianan taidemuseo järjesti suuren näyttelyn Henryn 60-vuotispäivän kunniaksi. Vuonna 1972 Henry Heerup tunnustettiin "täydeksi" taiteilijaksi, joka ei ollut vain kuvanveistäjä tai maalari, vaan molempia. Henry valittiin myös toista kertaa edustamaan Tanskaa Venetsian biennaaliin, tällä kertaa sekä maalauksilla, veistoksilla että grafiikalla.

1970-luvulla Henry Heerup kokeili vielä uusia taidemuotoja tehden muun muassa julisteita, tölkkejä, rintakoruja ja lautasia. 1970-luvulla Henryllä oli myös lukuisia näyttelyjä ja hänen 70-vuotispäiväänsä vuonna 1977 juhlistettiin monin paikoin. Vielä vanhoilla päivilläänkin Henry oli aktiivinen työskentelijä ja pyöräili joka aamu Rødovren puutarhaan, jossa hänen työpajansa oli.

1980- ja 1990-luvut

1980-luvun lopulla Henry Heerup maalasi viimeisimmän maalauksensa kotonaan, minkä jälkeen hän teki öljyliitupiirroksia vanhainkodissa, jossa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet. Henry Heerup kuoli vuonna 1993 ja hänet haudattiin 5.6.1993 Assistensin hautausmaalle, jossa hän oli lapsena viettänyt monia tunteja.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Heerup Wikimedia Commonsissa