Henry Campbell-Bannerman
Henry Campbell-Bannerman (7. syyskuuta 1836 – 22. huhtikuuta 1908) oli brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1905–1908. Hän oli ensimmäinen, jota kutsuttiin virallisesti arvonimellä "Prime Minister".[1]
| Henry Campbell-Bannerman | |
|---|---|
 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
| Monarkki | Edvard VII |
| Edeltäjä | Arthur Balfour |
| Seuraaja | Herbert Henry Asquith |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1836 Glasgow, Skotlanti |
| Kuollut | 22. huhtikuuta 1908 (71 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Ammatti | Merkantti |
| Puoliso | Charlotte Campbell-Bannerman |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalipuolue |
| Uskonto | Skotlannin kirkko |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta muokkaa
Henry Campbell syntyi Kelvinside Housessa Glasgow'ssa. Hänen isänsä Sir James Campbell oli Glasgow'n kaupunginjohtaja (Lord Provost of Glasgow) vuosina 1840–1843. Campbell kävi Glasgow'n yliopistoa (1851) ja Cambridgen yliopiston Trinity Collegea (1854–1858). Valmistuttuaan hän hoiti perheen varastoa ja tavarakauppaa Glasgow'ssa. Hän otti sukunimeensä lisän Bannerman vuonna 1871, mikä oli ehtona, että hän sai periä setänsä omistaman Hunton Courtin Kentissä.
Vuonna 1868 hänet valittiin alahuoneeseen liberaalien edustajana Stirling Burghsista. Hän toimi sotatoimistossa talousvastaavana ja amiraliteetin ministerin avustajana ja talousvastaavana, ja hänet valittiin William Ewart Gladstonen toiseen hallitukseen Irlannin ministeriksi 1884.
Gladstonen kolmannessa ja neljännessä hallituksessa ja jaarli Roseberyn hallituksessa hän oli sotaministerinä, jona hänen merkittävin saavutuksensa oli saada uudistusten esteenä ollut kuningattaren serkku, Cambridgen herttua eroamaan armeijan komentajan tehtävistä. Sotaministerinä hänet lyötiin ritariksi 1895 (GCB). Hän puhui vankien kohtelusta buurisodassa ja vastusti keskitysleirejä, mikä rikkoi välit puolueen imperialisteihin.
Sir Henry nousi helmikuussa 1899 Sir William Vernon Harcourtn jälkeen alahuoneen liberaalien johtoon ja piti jakaantuneen puolueen koossa. Kun liberaalit palasivat valtaan 1906, Edvard VII kutsui hänet maan pääministeriksi.
Campbell-Bannermanin hallitusta pidettiin tehokkaana, vaikka ylähuone estikin esitykset uudesta koululaista. Ulkoministeri Sir Edward Greyn johdolla solmittiin entente Venäjän kanssa 1907. Samana vuonna Campbell-Bannermanista tuli pitkäaikaisin parlamenttiedustaja (Father of the House), ainoana pääministerinä tähän mennessä. Eteläafrikkalaisille Transvaalin (1906) ja Oranjejoen siirtokunnille (1907) annettiin itsehallinto. Hänen hallitukseensa kuuluivat myös nousevat tähdet Asquith, Lloyd George ja Winston Churchill.
Campbell-Bannermanin terveys huononi pian, ja hän erosi pääministerin tehtävistä 3. huhtikuuta 1908, jolloin hänen tilalleen tuli valtiovarainministeri Herbert Henry Asquith. Campbell-Bannerman asui edelleen osoitteessa 10 Downing Street, ja pian eronsa jälkeen hänestä tuli ainoa pääministeri, joka on kuollut siellä, 22. huhtikuuta 1908.
Lähteet muokkaa
- ↑ Henry Campbell-Bannerman 1905-8 Liberal, 10 Downing Street -sivusto (Internet Archive), viitattu 30.7.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Campbell Bannerman in liberalhistory.org.uk (englanniksi)