Henrik Lättiläinen
Henrik Lättiläinen (myös Lätin Henrik, lat. Henricus tai Heinricus de Lettis; k. mahd. 1259) oli tuntematonta kansallisuutta edustanut pappi ja ristiretkisaarnaaja, joka kirjoitti 1220-luvulla Liivinmaan ja Viron kristinuskoon käännyttämistä kuvaavan Henrikin Liivinmaan kronikan. Hän oli itse todistamassa useita kronikassa kuvattuja tapahtumia. Kronikan yhdessäkään käsikirjoitusversiossa ei tosin mainita kirjoittajan nimeä, mutta tutkijat ovat olleet lähes yksimielisiä siitä, että teoksen on kirjoittanut siinä useasti mainittu Henricus de Lettis. Hän käyttää kronikassa itsestään myös nimityksiä ”lättiläisten pappi” (Lettorum minister) tai pappi ja tulkki.[1]
Tunnetut elämänvaiheet
muokkaaHenrikiä saksalaisena pitävät ovat sijoittaneet hänen syntymäpaikkansa Magdeburgin hiippakunnan alueelle Pohjois-Saksaan. Paavi kutsui bullallaan ristiretkeläisiä Saksista ja Westfalenista vuonna 1198, ja vuonna 1202 perustettiin Kalparitaristo, jolloin Baltian ristiretkissä alkoi uusi, sotaisampi vaihe[2]. Henrik tuli Liivinmaalle ilmeisesti keväällä vuonna 1205 noin 18-vuotiaana. Hän oli piispa Albertin oppilas ja sai pappisvihkimyksen talvella vuonna 1208. Tämän jälkeen hän toimi pappina Valmieran lähistöllä latgallien parissa. Vuonna 1215 hän oli Albertin mukana Rooman 4. lateraanikonsiilissa. Vuodet 1222–1224 hän vietti edelleen Albertin mukana Saksassa. Vuosina 1216–1220 hän oli mukana Baltian ristiretkillä virolaisia vastaan. Henrik osasi latinaa, saksaa, latviaa, liiviä sekä viroa, joten hän toimi usein tulkkina paikallisten ja ristiretkeläisten käymien neuvotteluiden aikana. Liivinmaan kronikkaa hän ryhtyi ilmeisesti työstämään Tarton piirityksen jälkeen vuonna 1225. Kronikka lienee tarkoitettu paavi Honorius III:n legaatti Vilhelm Modenalaista varten, jolle hän työskenteli tulkkina vuosina 1225–1227[3]. Tämän jälkeen hän toimi pappina Soontaganassa vuosina 1227–1234 ja Rubenesissä 1234–1259.[4] Henrik kuoli luultavasti vuonna 1259[5].
Teoriat Henrikin kansallisuudesta
muokkaaHenrikin kansallisuus on epäselvä. Varhaisen tutkimuksen mukaan hän oli latvialainen. Pohjan tälle teorialle loi hannoverilainen kirjastonhoitaja Daniel Gruber[6], joka julkaisi Liivinmaan kronikat ensimmäisenä vuonna 1740. Hän saksansi nimen muotoon Heinrich der Lette eli Henrik Lättiläinen. 1800-luvulla saksalaisten tutkijoiden keskuudessa nousi esiin teoria Henrikin saksalaisuudesta. Lättiläis-nimitystä ei pidetty kansallisuuteen viittaavana, vaan sen uskottiin viittaavan toiminta-alueeseen eli Lätinmaahan. August Hansen käytti vielä vuonna 1853 julkaistussa saksannoksessaan (Origines Livoniae sacrae et civilis, Heinrich's der Letten älteste Chronik von Livland) muotoa Heinrich der Lette. Eduard Pabst käytti omassa saksannoksessaan muotoa Heinrich von Lettland eli Lätinmaan Henrik.[4]
Vuonna 1938 latvialainen tutkija Arvēd Švābe pyrki kumoamaan Henrikiä saksalaisena pitävien argumentteja. Hänen mukaansa esimerkiksi kronikoitsijan saksalaisista puhuttaessa käyttämä muoto nos eli "me" viittaa kristillisyyteen eikä samaan kansaan kuulumiseen. Hänen mielestään kronikassa käytetty nimi Henricus de Lettis ei voinut viitata muuhun kuin Henrikin latvialaisuuteen. Samoin latvialaisuuden puolesta puhuivat kronikassa esiintyvät latvialaisiin kohdistuvat sympatiat. Vuonna 1953 Albert Bauer päätyi tukemaan saksalaisteoriaa oman saksankielisen teoksensa esipuheessa. Hän tukeutui muun muassa kronikan kielellisiin ominaisuuksiin, Henrikin saksalaisperäiseen nimeen sekä kirjoittajan Saksan olojen tuntemukseen. Lisäksi kronikan eräässä kohdassa, jossa Henrik kertoo taistelusta virolaisia vastaan, hän toteaa: "meidän miehistämme kaatui kaksi ja lättiläisiä kaksi". Suomessa vakiintui muoto "Henrik Lättiläinen", mutta tätä on pyritty korjaamaan neutraalimpaan muotoon "Lätin Henrik", joka ei ota kantaa kirjoittajan kansallisuuteen.[4]
Muuta
muokkaaHenrik Lättiläisen mukaan nimetty Henrik Lättiläisen katu sijaitsee Helsingissä Viikinmäen kaupunginosassa.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Seppo Zetterberg: Henrik ja hänen Liivinmaan kronikkansa, s. 29–32. Teoksessa Henrikin Liivinmaan kronikka (suom. Maijastiina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius). SKS, Helsinki 2003.
- ↑ Vilho Niitemaa: Baltian historia. Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0
- ↑ Ruth Williamson: Primary Source Analysis of The Chronicle of Henry of Livonia depts.washington.edu. 2002. Arkistoitu 1.11.2008. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Henrik, Lättiläinen: Henrikin Liivinmaan kronikka. ((Heinrici chronicon Livoniae.) Suom. Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-521-1
- ↑ Jaan Undusk: Eesti lugu: Henriku Liivimaa kroonika. Eesti Päevaleht, 24.10.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.4.2010. (viroksi)
- ↑ Indriķa hronika historia.lv. 6.11.2002. Viitattu 7.2.2016. (latviaksi)
- ↑ Henrik Lättiläisen katu 12 Helsingin kaupungin asunnot Oy. Viitattu 15.1.2021.