Henrik Emanuel Aspelin

suomalainen opettaja, historioitsija ja toimittaja

Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin (17. lokakuuta 1854 Ylistaro[1]8. joulukuuta 1906 Helsinki[2]) oli suomalainen opettaja, historioitsija ja toimittaja.

Aspelinin vanhemmat olivat kirkkoherra Bror Henrik Reinhold Aspelin ja Gustava Snellman[1]. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1873,[3] opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1880 ja lisensiaatiksi vuonna 1882. Vuonna 1882 hänet vihittiin myös maisteriksi ja tohtoriksi.[1]

Aspelin työskenteli kääntäjänä Vaasan hovioikeudessa vuodesta 1884 ja Vaasan lyseon historian, maantieteen ja ruotsin kielen lehtorina vuodesta 1889. Vuodesta 1881 aina kuolemaansa saakka hän oli Vasabladetin päätoimittaja.[2] Aspelinia ja hänen lehteään on kuvailtu kielikysymyksessä neutraaliksi[3] tai jopa suomenmieliseksi[4]. Hän on laatinut väitöskirjaansa perustuvan laajan Vaasan kaupungin historiateoksen[3].

Arkeologi Johannes Reinhold Aspelin ja professori Eliel Aspelin-Haapkylä olivat Henrik Emanuel Aspelinin veljiä.

Teoksia muokkaa

  • Lehtiä Waasan kaupungin historiasta (väitöskirja). Tekijä, 1882.
  • Sångarkören M. M:s färd till Stockholm, d. 13-19 juni 1886. Helsingfors: Edlund, 1886.
  • Wasa stads historia. Wasa, 1892.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Aspelin Henrik Emanuel Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 21.2.2020.
  2. a b Henrik Emanuel Aspelin. Ilkka, 8.12.1906, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c Henrik Emanuel Aspelin. Hufvudstadsbladet, 9.12.1906, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  4. Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905, s. 328. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-220-0.
  Edeltäjä:
Ludvig Laurén
Vasabladetin päätoimittaja
1881–1906
Seuraaja:
Ludvig Unggren