Henkivartija (kirja)

Henkivartija on Leena Lehtolaisen rikosromaani vuodelta 2009. Se on henkivartija Hilja Ilveskerosta kertovan sarjan ensimmäinen osa.

Henkivartija
Kirjailija Leena Lehtolainen
Kansitaiteilija Markko Taina
Kieli suomi
Genre jännitys
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2009
Sivumäärä 355
ISBN 978-951-31-4530-9
Seuraava Oikeuden jalopeura
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lehtolaisen teosta on toisaalta kuvattu taatuksi tavaraksi, toisaalta Lehtolaista on kiitetty rohkeudesta siirtyä menestyneestä lajista aivan uudelle alueelle. Tyyli ja yhteiskunnalliset teemat ovat edelleen tallella, ja mukana on päivänpolitiikka, kuten ennenkin, mutta aihepiiri, kansainvälinen rikollisuus, on Lehtolaiselle uutta. Kovaa aihetta pehmentävät romantiikka ja inhimillisyys. Ja luonto: Lehtolaiselle läheinen kissaeläin ilves tuli mukaan, kun Lehtolainen oli nähnyt Venäjällä pidetyissä taitoluistelukilpailuissa ilvesturkin.[1][2]

Mukana tarinassa on iso annos huumoria: Lehtolainen on tahallaan revitellyt kieli poskessa ja käyttänyt siinä mustaa huumoria.[3][4][5]

Juoni Muokkaa

Henkivartijan päähenkilö on uusi Lehtolaisen henkilöhahmovalikoimassa: Yhdysvalloissa koulutuksensa saanut henkivartija Hilja Ilveskero, amatsoni ja peluri. Hän on ollut suomalaisen liikenaisen Anita Nuutisen palveluksessa henkivartijana Venäjällä, mutta on juuri ehtinyt suutuspäissään aiheuttaa irtisanomisensa, kun Nuutinen surmataan. Poliisilla on omat syynsä kiinnostua Nuutisen ratkaisusta, mutta Nuutisen kannalta kyse on lisäksi henkivartijan toimiluvan säilyttämisestä.[1] Perässä kulkee myös venäläisiä liikemiehiä, kuten surmatun entinen yhtiökumppani ja rakastaja Valentin Paskevitš.[6][7][5]

Teoksen juonikuviot rakentuvat venäläisten Suomessa tekemien kiinteistö- ja maakauppojen, Itämereen suunnitellun kaasuputken ja kotimaisen politiikan ympärille.[3][4] Tarinaan kietoutuu Ilveskeron traaginen menneisyys, joka tuo kertomukseen inhimillisen sivujuonteensa,[7] ja mukana on myös Lehtolaisen oma kotiseutu, Inkoon kylämaisemat, jonne Ilveskero vetäytyy piiloon, tai niin hän luulee.[2][5]

Lähteet Muokkaa

  1. a b Tammi[vanhentunut linkki]
  2. a b Minna Nevalainen, Pikkuinen akka, jolla on paljon tukkaa, Apu 8.5.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Helena Miettinen, Leena Lehtolainen, Henkivartija Savon sanomat, 9.11.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Paula Holmila, Henkivartija Uusisuomi.fi 30.8.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b c Kirjavideo (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Lehtolainen s. 8
  7. a b Erikka Mannila, Kirjat: Henkivartija on uudenlaista Lehtolaista,Warkauden lehti, 5.9.2009[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla Muokkaa