Helvia-äidille, lohduttautumisesta

Helvia-äidille, lohduttautumisesta (lat. De Consolatione ad Helviam Matrem tai Ad Helviam matrem, de consolatione) on Seneca nuoremman äidilleen osoittama kirje, jonka tarkoitus on lohduttaa tätä Senecan maanpaon aikana.[1]

Helvia-äidille, lohduttautumisesta
De Consolatione ad Helviam Matrem
Alkuperäisteos
Kirjailija Seneca nuorempi
Kieli latina
Genre filosofia
Julkaistu n. 42
Suomennos
Suomentaja J. A. Hollo
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1964
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Kirje Helvia-äidille, lohduttautumisesta on nimensä mukaisesti osoitettu Senecan äidille Helvialle. Senecaa syytettiin vuonna 41 aviorikoksesta keisari Caligulan sisaren Julia Livillan kanssa. Pian tämän jälkeen hänet tuomittiin maanpakoon Korsikalle. Roomalaisessa ajatusmaailmassa maanpakoon karkottaminen vastasi lähes kuolemanrangaistusta, koska se erotti ihmisen yhteisöstään mahdollisesti peruuttamattomasti. Siksi Seneca kirjoitti äidilleen lohduttaakseen tätä maanpakonsa aikana.[1]

Vuosien 40-45 välillä Seneca kirjoitti yhteensä kolme lohdutuskirjettä. Muut kaksi ovat Polybiukselle, lohduttautumisesta ja Marcialle, lohduttautumisesta. Äidille osoitettu kirje on ajoitettu tarkemmin noin vuoteen 42.[1] Kirje edustaa niin kutsuttua lohdutuskirjallisuutta (consolatio) ja se luetaan Senecan usein dialogeiksi kutsuttujen tutkielmien joukkoon.

Sisältö muokkaa

»Aloitan siitä, mitä sinä, rakas äiti, haluat ennen muuta kuulla: ettei minua vaivaa mikään. Jos voin, teen sinulle selväksi, että ne olosuhteet, joiden luulet minua masentavan, eivät ole sietämättömiä - - olen täysin onnellinen olosuhteissa, jotka tavallisesti tekevät ihmisen onnettomaksi. - - Lisään vielä, suuremmaksi vakuudeksi, etten voikaan tulla onnettomaksi.[2]»

Kirje on jaettu 20 lukuun. Johdannossa Seneca kehottaa äitiään voittamaan surunsa, aivan kuin on voittanut aiemmatkin surunsa sukulaisten kuoltua. Seneca kertoo äidilleen, ettei itse tunne surua, eikä äidinkään näin tulisi surra häntä hänen poissa ollessaan. Hän sanoo äitinsä vahvan luonteen olevan hyve, joka auttaisi tätä kestämään poissaolon.[3]

Suurin osa teoksesta käsittelee sitä, kuinka Seneca ei koe kokevansa mitään pahaa maanpaon seurauksena. Hän viittaa maanpakoonsa pelkkänä "paikan vaihdoksena" ja vakuuttelee, ettei tunne rangaistuksestaan myöskään häpeää. Hän myös vertaa maanpakolaisen asemaa taivaankappaleisiin; nekin ovat jatkuvassa liikkeessä.[4] Teoksen loppuosassa Seneca kehottaa äitiään etsimään lohdutusta filosofiasta sekä Senecan veljistä ja muista sukulaisista.[5]

Seneca on kirjeessä sekä lohduttaja että se henkilö, jonka kärsimysten vuoksi lohdutetaan, ja hän tuo tämän paradoksin itse esille tekstissä. Seneca hyödyntää kirjeessään useita consolatio-lajityyppiin kuuluvien tekstien retorisia keinoja. Samalla hän tuo esille stoalaista ajatteluaan. Sen mukaan ihmisen ei tulisi joutua pois tolaltaan kohdatessaan hallitsemattomia tapahtumia.

Vaikka teos on henkilökohtainen kirje, se on kuitenkin kirjoitettu enemmän tutkielmaksi kuin lohdutuskirjeeksi. Lisäksi vaikka kukin hänen tutkielmistaan on osoitettu tietylle henkilölle, teokset ovat sisällöltään irrallisia itse tilanteesta: Seneca vaikuttaa olevan niissä kiinnostuneempi esittelemään kaikkeuden toimintaa ja ihmisen osaa siinä, kuin varsinaisesti lohduttamaan lukijaansa.[6][7]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Ker, James: A Seneca Reader: Selections from Prose and Tragedy, s. xx, 27-30. Bolchazy-Carducci Publishers, 2011. ISBN 1610410505. Teoksen verkkoversio.
  2. Seneca: Helvia-äidille, lohduttautumisesta 4. Teoksessa Seneca 1964, s. 151-152. Suomennos J. A. Hollo.
  3. Seneca: Helvia-äidille, lohduttautumisesta 1-4.
  4. Seneca: Helvia-äidille, lohduttautumisesta 5-13.
  5. Seneca: Helvia-äidille, lohduttautumisesta 14-20.
  6. Scourfield, J. H. D.: Consoling Heliodorus: a commentary on Jerome, Letter 60, s. 15-22. Oxford University Press, 1993. Teoksen verkkoversio.
  7. Baltussen, Han: Personal Grief and Public Mourning in Plutarch's Consolation to His Wife. Introduction: Beginning of Consolation. American Journal of Philology, 2009, 130. vsk, s. 67.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Seneca: Helvia-äidille, lohduttautumisesta. Teoksessa Seneca, Lucius Annaeus, nuor.: Tutkielmia ja kirjeitä. Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Jussi Tenkku. Antiikin klassikot. Porvoo Helsinki: WSOY, 1964. – Sisältää tutkielmat: Viisaan mielenlujuudesta, Lempeydestä, Onnellisesta elämästä, Mielentyyneydestä ja Helvia-äidille, lohduttautumisesta sekä 32 kirjettä.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Seneca: De Consolatione ad Helviam. Teoksessa Seneca: Volume II. Moral Essays. De Consolatione ad Marciam. De Vita Beata. De Otio. De Tranquillitate Animi. De Brevitate Vitae. De Consolatione ad Polybium. De Consolatione ad Helviam. Loeb Classical Library 254. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1932. ISBN 0674992806.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: