Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee mopoa. ”Raisu” on myös RA-140 DS -miinanraivaaja

Helkama Raisu on Helkaman mopomalli, jota valmistettiin 1970-luvulta lähtien ja jonka menestys jatkui aina 1990-luvun taitteeseen saakka, jolloin tehtaan AX-malli korvasi sen.

HistoriaMuokkaa

1970-luvun puolessa välissä Helkama alkoi kehitellä omaa maastokelpoista mopomallia. Prototyyppien (RT 50) ja vuosien kehitystyön tuloksena syntyikin ”Helkama Raisu MM”, joka tyyppihyväksyttiin marraskuussa 1977. Raisu olikin ylivertainen maastossa, ja esimerkiksi Minitrial Cup -mestaruuksia vakiomopoluokassa sillä ajettiin ainakin viisi. Ensimmäisen Minitrial-mestaruuden Raisulla voitti Jukka Kuusinen heti mallin esittelyvuonna 1978. Kuusinen ajoi tehdaspyörällä, jonka sai Helkamalta omakseen kauden päätyttyä. Raisulla kilpaileminen kuitenkin loppui hänen osaltaan tähän yhteen kauteen, koska hän siirtyi seuraavana vuonna isompaan luokkaan. Raisun tarina jatkui tästä huolimatta aina vuoteen 1988, jolloin se väistyi uuden AX-mallin tieltä. Raisu oli Helkaman viimeinen ilmajäähdytteinen ja katteeton mopomalli.

Mallikohtaisia tietojaMuokkaa

Raisu MM -78Muokkaa

Raisu MM -malli oli markkinoille tullessaan selvästi Soliferin ja Tunturin maastomalleja parempi. Se sai muun muassa Minitrial Cupin kolmoisvoiton tulokaskaudellaan.

Mallissa oli Suomessa valmistettu putkirunko, jossa oli italialainen Minarelli-moottori sekä Marzocchin jousitusosat.lähde?

MM-merkintään todennäköisin syy löytyy moottorin valmistajasta ja myynninedistämisestä MM-tittelillä. Minarelli-moottorilla nimittäin voitettiin noihin aikoihin mestaruus 125 cc -ratamoottoripyörissä.lähde?

Raisu MM -79Muokkaa

Jo toisena tuotantovuotenaan Raisua uudistettiin suhteellisen paljon. Muun muassa Marzocchin jousitusosat vaihdettiin Paiolin osiin, jalkatapit ja vaihdepolkimen pää muutettiin kääntyviksi, käynnistinakselia lyhennettiin ja seisontatuki siirrettiin takahaarukkaan.

Raisu MM -80Muokkaa

Viimeinen aito ”MM-Raisu”. Moottorina oli edelleen Minarelli P4SF. Toisiovälitykset olivat MM-malleissa 13/47 ja niiden kiinnitys tapahtui ”neliökiinnityksellä”.

Raisu 81-85Muokkaa

Tässä vaiheessa Raisua muutettiin eniten. ”MM”-mallista oltiin huomattu joitain puutteita, kuten esimerkiksi runko, joka rikkoontui raskaammassa käytössä, ja moottorin heikko vääntö. Moottori vaihtuikin täten Minarellin P4E:hen, jossa pakoputken kiinnitys tapahtui kolmella pinnapultilla, ja jossa oli isommat sylinterin jäähdytysrivat. Näiden muutosten johdosta moottoreiden sylinterit eivät olleet luonnollisesti vaihtokelpoisia keskenään. Muita uudistuksia olivat muun muassa istuimen ja polttoainetankin uudet muodot, vahvempi runko sekä kolmen pienimmän vaihteen välitysten pienennys 10 %:lla suuremman väännön saavuttamiseksi. Se toteutettiin pidentämällä 4. vaihteen ensiövälitystä ja pienentämällä toisiovälitystä 13/52:ksi. Tässä kohtaa myös nimestä putosi pois ”MM”-merkintä ja virallinen nimi tästä eteenpäin oli pelkkä ”Raisu”. Tämä malli (v. 1981–86) oli ilmeisesti myös kaikista yleisin. Uudistukset onnistuivat hyvin ja tätä Raisua voitaneen pitää myös mallin parhaana kehitysversiona.

CRMuokkaa

Vuosina 19841986 valmistettu CR-rinnakkaismalli kokeili Raisun muuntautumiskykyjä ja onnistuikin siinä mainiosti. Luultavasti kirjainyhdistelmä ”CR” tulee sanoista Custom Raisu tai Chopper Raisu. Moottorina oli Minarellin P4R, joka oli hiukan kahta edellistä kehittyneempi muun muassa puristussuhteensa osalta. Eroina perus-Raisuun olivat moottorin ja kaasuttimen lisäksi erilaiset penkki, tarrat sekä paljon pienempi esiintyvyys.

Raisu 86–88Muokkaa

Raisun viimeiset vuodet toivat vielä joitain parannuksia. Esimerkiksi kytkin muuttui järeämmäksi, lokasuojat muovisiksi ja etuvalo neliskanttiseksi. Raisun tuotanto lopetettiin vuonna 1988 uudemman AX-mallin tieltä.

Raisu nykypäivänäMuokkaa

Raisuja näkee tieliikenteessä nykyisin harvoin. Useat yksilöt lienevät peltomopoina tai ovat loppuunajettuina purettuina. Harvoja poikkeuksia kuitenkin löytyy. Ainakin yksi täysin ajamatonkin Raisu Suomesta vielä löytyy (Retro Auto Moto Nro:50)

Teknisiä tietojaMuokkaa

Moottori: Motori Minarelli P4SF(MM -81) / P4E (81- ) / P4R (CR), ilmajäähdytteinen 2-tahtimoottori
Kaasutin ja (pääsuutin): Dell’Orto MM Dell'orto SHA 14.9 (47), CR Dell'orto SHBA 12.9 (50)
Puristussuhde: MM 7,6:1, CR 10,2:1
Suurin teho kW/rpm MM 1,18/4250, CR 1,14/4750
Iskutilavuus: 49 cm3
Sylinterin halkaisija: 38,8 mm
Iskunpituus: 42 mm
Sylinterinkannen kiristysmomentti: 17-18 nm
Kytkin: Märkä monilevy, 4-levyinen (CR-mallissa 5-levyinen)
Vaihteet: 4, 1-N-2-3-4
Sytytysjärjestelmä: Kärjellinen magneetto (Ducati), 6v
Katkojan kärkiväli: 0,35-0,4 mm
Sytytysennakko: Merkitty vauhtipyörään. MM 20o(n. 18 mm vauhtipyörän kehällä), CR 24o(n. 23 mm)
Sytytystulppa: MM Champion L89CM / NGK B6HS, CR Champion N5C / NGK B6ES
Sytytystulpan kärkiväli: 0,4-0,6 mm
Sytytystulpan kiristysmomentti: Sormikiristys+ 1/4 kierros
Pituus: 1 830 mm (CR: 1 780 mm)
Maavara: 290 mm (CR: 250 mm)
Akseliväli: 1 140 mm
Eturengas: MM 2.25"x19", CR 2.75"x17"
Takarengas: 2.75"x17"
Paine: (etu, taka) 1,7 ja 2,2 bar
Etuiskunvaimentimien oljymäärä: 1,1 dl hydrauliikkaöljy, esimerkiksi Shell Tellus.
Vaihteistoöljy: Mineraalipohjainen moottoriöljy (esimerkiksi 15w-30), öljytilavuus mallista riippuen noin 700 ml.

LähteetMuokkaa

  • Kuva, Heikki: Tunturi Tiger, Suzuki Solifer S, Helkama Raisu CR : tiikeri on poikaa. Tekniikan maailma. - () : , s., 1984, 40. vsk, nro 7, s. 62-66.

Aiheesta muuallaMuokkaa