Heliofungia actiniformis

kivikoralli

Heliofungia actiniformis on kivikorallien laji. Sitä tavataan indopasifisen merialueen keskiosissa, Australian luoteis-, pohjois- ja itäosissa, Japanin eteläosissa, Etelä-Kiinan merellä ja läntisellä Tyynellämerellä. Se elää 1–25 metrin syvyydessä.[1] Kun pyyntilonkerot ovat levällään, tämä koralli näyttää paljon merivuokolta.[3]

Heliofungia actiniformis
20 cm leveä koralli: lonkeroiden joukossa kardinaaliahvenia
20 cm leveä koralli: lonkeroiden joukossa kardinaaliahvenia
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Korallieläimet Anthozoa
Alaluokka: Kukkakorallit Hexacorallia
Lahko: Kivikorallit Scleractinia
Heimo: Sienikorallit Fungiidae
Suku: Heliofungia
Laji: actiniformis
Kaksiosainen nimi

Heliofungia actiniformis
(Quoy & Gaimard, 1833)[2]

Katso myös

  Heliofungia actiniformis Commonsissa

Se on yksi suurimmista koralleista, joka elää yksittäisenä polyyppinä. Se kykenee laajenemaan huomattavasti imemällä kudokseensa vettä. Pullistelemalla eri osia se kykenee keikuttamaan itseään, ravistamaan päälleen joutuneen maa-aineksen tai tarvittaessa liikkumaan paikasta toiseen. Niinpä se voi elää pehmeillä pohjilla, joilla muut korallit hautautuisivat mutaan ja tukehtuisivat.[4]

Lajista esiintyy erilaisia värimuotoja. Yleisin on harmaanruskea pohjaväri, rungossa vaaleat raidat ja pyyntilonkeroiden päät valkoiset. Toinen yleinen pohjaväri on vihreä. Pyyntilonkeroiden kärjet voivat olla joskus vaaleanpunaiset (tällaiset yksilöt muistuttavat Catalaphyllia-lajeja)[4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Hoeksema, B., Rogers, A. & Quibilan, M.: Heliofungia actiniformis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2014. (englanniksi)
  2. WoRMS
  3. Pet Education
  4. a b Aquarium Invertebrates: Heliofungia: Husbandry Considerations And Taxonomical Relationships (Arkistoitu – Internet Archive) Advanced Aquarist 2003