Avaa päävalikko
Richard Strauss (vas.), propagandaministeriön musiikkiosaston pääintendentti Heinz Drewes ja Joseph Goebbels 1938.

Heinz Drewes (19031980) oli saksalainen orkesterinjohtaja ja vuosina 1937–1944 Kansanvalistus- ja propagandaministeriön musiikkiosaston Reichsmusikprüfstellen pääintendentti[1]. Hänen vaikutusvaltansa oli suurimpia Saksan silloisessa musiikkimaailmassa.[2][3] Natsioikeudenkäynneissä vapautettu Drewes työskenteli sodan jälkeen Nürnbergin konservatoriossa.[4]

ToimintaMuokkaa

Drewes työskenteli jonkin aikaa Weimarin kansallisteatterin (Deutsches Nationaltheater und Staatskapelle Weimar) korrepetiittorina ja orkesterinjohtajana. Vuonna 1930 hänestä tuli Altenburgissa sijaitsevan Landestheaterin (Theater & Philharmonie Thüringen) orkesterinjohtaja. Hän perusti sinne KfdK:n (Kampfbund für deutsche Kultur) paikallisosaston, liittyi samana vuonna NSDAP:iin ja kirjoitti artikkeleita NS-Zeitungiin ja Völkischer Beobachteriin.[5].

Drewes toimi pääintendenttinä samaan aikaan kun Reichsmusikkameria johti Peter Raabe. Tämä oli tullut johtajaksi Richard Straussin erottamisen jälkeen vuodesta 1935.[6][7]. Drewes ja Raabe kilpailivat siitä, kumpi oikein johti valtakunnan musiikkia. Joseph Goebbels käytti tilannetta aseena kumpaakin vastaan.[8]

Myöhemmin on paljastunut, että Drewes käytti propagandaministeriön aikanaan salanimeä johtaessaan orkestereita, ja hän johti lähinnä radio-orkestereita. Hänen vallassaan olivat orkesterinjohtajien palkkaamiset ja irtisanomiset. Hän saattoi johtaa nimellä Hermann Desser Berliinin sinfonikoita nauhoitettaessa Felix Draeseken sävellystä Symphonia Tragica, joka julkaistiin 1955 Urania-levymerkillä. Tämän näkemyksen on esittänyt Alan Krueck, joka perustelee asiaa muun muassa sillä, että Hermann Desser -nimistä kapellimestaria ei ole olemassa, ja musiikin ja äänityksen laatu sopii hyvin kolmannen valtakunnan musiikkimakuun ja on toisaalta verrattavissa sodanaikaisten äänitysten tasoon. Myös Christoph Schlüren on esittänyt saman ajatuksen.[4]

Suhteet säveltäjiinMuokkaa

Drewes arvosti Jean Sibeliusta ja oli Saksan Sibelius-seuran (Deutsche Sibelius Gesellschaft) puheenjohtaja. Hän kirjoitti saatesanat Ernst Tanzbergerin väitökirjaan Die symphonischen Dichtungen, von Jean Sibelius, eine inhalts- und formanalytische Studie (K. Triltsch, 1943). Tommi Mäkelä kirjoittaa Sibelius-elämäkerrassaan, että teos oli ilmiselvästi tarkoitettu tervehdykseksi suomalaisille ystäville ja asetovereille.[9] Eräässä yhteydessä Drewes kirjoitti, että Sibeliuksen sinfoniset sadut todistavat, että ”vaikka Suomen kansa kuuluu rodullisesti suomalais-ugrilaisiin,” se on vuosisatojen kuluessa ”kääntynyt saksalaisen maailman suuntaan”.[10]

Drewes oli Richard Straussin ystävä, joka turvautui Drewesiin pyytääkseen suojelusta libretonkirjoittajalleen Joseph Gregorille.[11] Strauss kääntyi 1939 Drewesin puoleen myös pyytäessään suojelusta ei-arjalaiselle miniälleen ja lapsenlapsilleen.[12]

Ruotsalainen säveltäjä Kurt Atterberg kääntyi Drewesin puoleen ollessaan huolissaan saksalaisen orkesterinjohtajan Helmuth Thierfelderin mahdollisuuksista johtaa hänen sävellyksiään ja tulla vierailemaan Ruotsiin.[13]

LähteetMuokkaa

  1. Braun, Ralph: Die ”Bedeutung” von Dr. Heinz Drewes ralph-braun.com. Viitattu 31.1.2014. (saksaksi)
  2. Braun, Ralph: NS-Musik-Propaganda (PDF) ralph-braun.com. Viitattu 31.1.2015. (saksaksi)
  3. Deutscher Musiker-Kalender vuodelta 1943 kertoo että hän oli tuolloin Generalintendant ja Generalmusikdirektor. Deutscher Musiker-Kalender 1943.
  4. a b Felix Draeseke and Urania draeseke.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
  5. Okrassa, Nina: Peter Raabe: Dirigent, Musikschriftsteller und Präsident der ... books.google.fi. Viitattu 31.1.2014. (saksaksi)
  6. Brüninghaus, Marc: Unterhaltungsmusik im Dritten Reich (s. 27: ”– – er sorgte dafür, dass Richard Strauss 1935 sein Amt als Präsident der Reichsmusikkammer niederlegen musste – – ”) Google Books. Viitattu 31.1.2015. (saksaksi)
  7. Youmans, Charles: The Cambridge Companion to Richard Strauss (s. 237: ”– –Strauss had become a pawn in the power struggle between Goebbels and Alfred Rosenberg, Goebbels rival in matters of cultural politics – –”) Google Books. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  8. Kater, Michael H.: The Twisted Muse: Musicians and Their Music in the Third Reich (Luku 1) New York Times. (englanniksi)
  9. Mäkelä, Tomi: Jean Sibelius books.google.de. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  10. Dennis, David B.: Inhumanities: Nazi Interpretations of Western Culture (Google Books, s. 285) books.google.de. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  11. Kater, Michael H.: Composers of the Nazi Era: Eight Portraits (Google Books, s. 163, 250) books.google.fi. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  12. Youmans, Charles: The Cambridge Companion to Richard Strauss (PDF) ((Katkelma)) Cambridge University Press. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  13. Garberding, Petra: Musikutbyte som politiskt slagträ? Kurt Atterberg och Helmuth Thierfelder (s. 38–39) Svensk tidskrift för musikforskning. 2008. Viitattu 31.1.2015. (ruotsiksi)