Heinz Drewes
Heinz Drewes (24. lokakuuta 1903 Gelsenkirchen – 16. kesäkuuta 1980 Nürnberg[1]) oli saksalainen orkesterinjohtaja ja vuosina 1937–1944 Kansanvalistus- ja propagandaministeriön musiikkiosaston Reichsmusikprüfstellen pääintendentti[2]. Hänen vaikutusvaltansa oli suurimpia Saksan silloisessa musiikkimaailmassa.[3][4] Natsioikeudenkäynneissä vapautettu Drewes työskenteli sodan jälkeen Nürnbergin konservatoriossa.[5]
Toiminta muokkaa
Drewes työskenteli jonkin aikaa Weimarin kansallisteatterin (Deutsches Nationaltheater und Staatskapelle Weimar) korrepetiittorina ja orkesterinjohtajana. Vuonna 1930 hänestä tuli Altenburgissa sijaitsevan Landestheaterin (Theater & Philharmonie Thüringen) orkesterinjohtaja. Hän perusti sinne KfdK:n (Kampfbund für deutsche Kultur) paikallisosaston, liittyi samana vuonna NSDAP:iin ja kirjoitti artikkeleita NS-Zeitungiin ja Völkischer Beobachteriin.[6].
Drewes toimi pääintendenttinä samaan aikaan kun Reichsmusikkameria johti Peter Raabe. Tämä oli tullut johtajaksi Richard Straussin erottamisen jälkeen vuodesta 1935.[7][8]. Drewes ja Raabe kilpailivat siitä, kumpi oikein johti valtakunnan musiikkia. Joseph Goebbels käytti tilannetta aseena kumpaakin vastaan.[9]
Myöhemmin on paljastunut, että Drewes käytti propagandaministeriön aikanaan salanimeä johtaessaan orkestereita, ja hän johti lähinnä radio-orkestereita. Hänen vallassaan olivat orkesterinjohtajien palkkaamiset ja irtisanomiset. Hän saattoi johtaa nimellä Hermann Desser Berliinin sinfonikoita nauhoitettaessa Felix Draeseken sävellystä Symphonia Tragica, joka julkaistiin 1955 Urania-levymerkillä. Tämän näkemyksen on esittänyt Alan Krueck, joka perustelee asiaa muun muassa sillä, että Hermann Desser -nimistä kapellimestaria ei ole olemassa, ja musiikin ja äänityksen laatu sopii hyvin kolmannen valtakunnan musiikkimakuun ja on toisaalta verrattavissa sodanaikaisten äänitysten tasoon. Myös Christoph Schlüren on esittänyt saman ajatuksen.[5]
Suhteet säveltäjiin muokkaa
Drewes arvosti Jean Sibeliusta ja oli Saksan Sibelius-seuran (Deutsche Sibelius Gesellschaft) puheenjohtaja. Hän kirjoitti saatesanat Ernst Tanzbergerin väitökirjaan Die symphonischen Dichtungen, von Jean Sibelius, eine inhalts- und formanalytische Studie (K. Triltsch, 1943). Tommi Mäkelä kirjoittaa Sibelius-elämäkerrassaan, että teos oli ilmiselvästi tarkoitettu tervehdykseksi suomalaisille ystäville ja asetovereille.[10] Eräässä yhteydessä Drewes kirjoitti, että Sibeliuksen sinfoniset sadut todistavat, että ”vaikka Suomen kansa kuuluu rodullisesti suomalais-ugrilaisiin,” se on vuosisatojen kuluessa ”kääntynyt saksalaisen maailman suuntaan”.[11]
Drewes oli Richard Straussin ystävä, joka turvautui Drewesiin pyytääkseen suojelusta libretonkirjoittajalleen Joseph Gregorille.[12] Strauss kääntyi 1939 Drewesin puoleen myös pyytäessään suojelusta ei-arjalaiselle miniälleen ja lapsenlapsilleen.[13]
Ruotsalainen säveltäjä Kurt Atterberg kääntyi Drewesin puoleen ollessaan huolissaan saksalaisen orkesterinjohtajan Helmuth Thierfelderin mahdollisuuksista johtaa hänen sävellyksiään ja tulla vierailemaan Ruotsiin.[14]
Lähteet muokkaa
- ↑ Generalmusikdirektor, Dirigent, Musikwissenschaftler Heinz Drewes (saksaksi) Deutsche Digitale Bibliothek. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Braun, Ralph: Die ”Bedeutung” von Dr. Heinz Drewes ralph-braun.com. Viitattu 31.1.2014. (saksaksi)
- ↑ Braun, Ralph: NS-Musik-Propaganda (PDF) ralph-braun.com. Viitattu 31.1.2015. (saksaksi)
- ↑ Deutscher Musiker-Kalender vuodelta 1943 kertoo että hän oli tuolloin Generalintendant ja Generalmusikdirektor. Deutscher Musiker-Kalender 1943 (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ a b Felix Draeseke and Urania draeseke.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Okrassa, Nina: Peter Raabe: Dirigent, Musikschriftsteller und Präsident der ... books.google.fi. Viitattu 31.1.2014. (saksaksi)
- ↑ Brüninghaus, Marc: Unterhaltungsmusik im Dritten Reich (s. 27: ”– – er sorgte dafür, dass Richard Strauss 1935 sein Amt als Präsident der Reichsmusikkammer niederlegen musste – – ”) Google Books. Viitattu 31.1.2015. (saksaksi)
- ↑ Youmans, Charles: The Cambridge Companion to Richard Strauss (s. 237: ”– –Strauss had become a pawn in the power struggle between Goebbels and Alfred Rosenberg, Goebbels rival in matters of cultural politics – –”) Google Books. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Kater, Michael H.: The Twisted Muse: Musicians and Their Music in the Third Reich (Luku 1) New York Times. (englanniksi)
- ↑ Mäkelä, Tomi: Jean Sibelius books.google.de. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Dennis, David B.: Inhumanities: Nazi Interpretations of Western Culture (Google Books, s. 285) books.google.de. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Kater, Michael H.: Composers of the Nazi Era: Eight Portraits (Google Books, s. 163, 250) books.google.fi. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Youmans, Charles: The Cambridge Companion to Richard Strauss (PDF) ((Katkelma)) Cambridge University Press. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Garberding, Petra: Musikutbyte som politiskt slagträ? Kurt Atterberg och Helmuth Thierfelder (s. 38–39) Svensk tidskrift för musikforskning. 2008. Viitattu 31.1.2015. (ruotsiksi)
