Heinrich Seidel
Heinrich Seidel (25. kesäkuuta 1842 Perlin, Mecklenburg – 7. marraskuuta 1906 Gross-Lichterfelde, Saksa) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli insinööritieteitä ja oli teknisillä aloilla kyvykäs mutta omistautui vuoden 1880 jälkeen yksinomaan kirjallisuudelle. Seidel oli Jean Paulin seuraajia. Hän pyrki arjen pienten sattumusten ja tilanteiden kautta huumorin ja ilon sävyttämin kuvauksin kirkastamaan luonnon ja ihmisten maailman pikkuseikkoja. Hänen novelleistaan on tunnetuin "Leberecht Hühnchen" (kokoelmassa vuodelta 1882), jota aikoinaan käytettiin saksan kielen kouluopetuksessa.[1]
| Heinrich Seidel | |
|---|---|
 Heinrich Seidel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. kesäkuuta 1842 Perlin, Mecklenburg |
| Kuollut | 7. marraskuuta 1906 (64 vuotta) Gross-Lichterfelde, Saksa |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Seidelin veli oli taidehistorioitsija Paul Seidel (s. 1858).[1]
Teokset muokkaa
- Leberecht Hühnchen, 1882
- Aus der Heimat, 1874
- Von Perlin nach Berlin, 1894, runoja
- Glockenspiel, 1889, toinen kokoelma 1893, runoja
- Reinhard Flemmings Abenteuer zu Wasser und zu Lande, 1901–1006
- Gesammelte Schriften, 1894–1906
- Erzählende Schriften, 1899–1900, kootut teokset
- Phantasiestücke, 1903, sisältää kaikki Seidelin sadut
- Gedichte, 1903, kootut runot
Suomennettu teos muokkaa
- Sasu Kananen (Leberecht Hühnchen); suom. Thilda Granit. Pori: Andersin 1899. (Seurasi liitteenä aikakauskirjaa Iltapuhde 1899)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Seidel, Heinrich, Nordisk familjebok 24. 1916 (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinrich Seidel Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Heinrich Seidel on Wikiaineistossa
