Posti-Heikki
Heikki Niilonpoika Unga (1819–1898) oli ruotsinmaalainen saamelainen lestadiolaisvaikuttaja, Laestadiuksen katekeetta. Hän vaikutti Karesuandossa ja sen ympäristössä.[1]
Posti-Heikki oli lestadiolaisuuden saamelaisvaiheen maallikkopuhuja, ei varsinainen saarnaaja, vaan kiertelevä "puhuttelija", joka joskus varsin hyökkääväänkin sävyyn kyseli ihmisiltä heidän hengellisestä tilastaan ja koetti saattaa heitä synnintuntoon ja johdattaa heidät herätykseen. Tästä kiertelystä hän sai lempinimensä: hän oli kuin postimies, jolla oli sanoma vietävänään. Hengellisessä ankaruudessaan Posti-Heikki hyökkäsi myös perinteistä saamelaista vaatepartta, saamenpukua vastaan mm. leikaten pois liian pitkiksi katsomansa nelikolkkalakin – "sarvipirun" – tupsut.[1]
Posti-Heikin kuolemasta on jäänyt elämään lestadiolaislegenda "yksinäisen miehen lähdöstä": Heikki oli yötä vasten menossa hiihtäen Lannavaaran suureen talvikokoukseen, kun hänen toinen suksensa irtosi ja liukui kovaa hankea pitkin jälkeä jättämättä kadoksiin. Vanhus kierteli aikansa etsien suksea, mutta havaittuaan tilanteensa toivottomaksi paneutui lopulta hankeen nukkumaan kädet ristissä rinnalla ja raamattu päänalusenaan – siitä hänet seuraavana päivänä löydettiin paleltuneena. Tähän "yksinäisen miehen lähtöön" viittasi vielä presidentti Urho Kekkosen siunauspuheen pitäjä, joskin mahdollisesti tietämättä vertauksen taustaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Posti-Heikki Saamelaisensyklopedia. Viitattu 7.1.2021.