Heidi Liehu

helsinkiläinen eksistenssifilosofi, feministi ja runoilija
Heidi Liehu elokuussa 2008.

Heidi Irene Liehu (s. 17. elokuuta 1967 Helsinki)[1] on suomalainen eksistenssifilosofi, feministi ja runoilija.

Liehu kirjoitti ylioppilaaksi 1986, valmistui filosofian kandidaatiksi 1988 ja lisensiaatiksi 1989. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vain 22 vuoden iässä Esa Saarisen oppilaana. Liehun vuonna 1990 tarkastettu väitöskirja käsitteli Kierkegaardin filosofian suhdetta Hegelin metafysiikkaan. Liehu teki opintomatkan Tanskaan ja Yhdysvaltoihin sekä toimi tutkijana Pariisissa 1990–1992 ja 1994–1995. Hän on toiminut Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosenttina vuodesta 1992 lähtien.

Myöhemmin Liehu on kirjoittanut useita runokokoelmia, joita on käännetty eri kielille, sekä teokset Kirsikankukkia ja Perhosten valtakunta.

Liehulle myönnettiin valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuonna 2000. Heidi Liehun äiti on kirjailija Rakel Liehu.

TeoksetMuokkaa

RunoteoksetMuokkaa

  • Meillä on silmät: Runoja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16373-2.
  • Mitä ei ollut (1991)
  • Lumoava selli (1992)
  • Pitkät hyvästit (1995)
  • Keskiyön enkelit (1996)
  • Kultaiset tikapuut (2008)
  • Surusta vesilintu nousee siivilleen (2009)
  • Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (2011)

Filosofiset teoksetMuokkaa

Muut teoksetMuokkaa

  • Rakkaus Pariisissa (romaani, 2000)
  • Café Mandarin (romaani, 2002)
  • Eeva (näytelmä yhdessä Rakel Liehun kanssa, 1994)

LähteetMuokkaa

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006

Aiheesta muuallaMuokkaa