Hayashi Razan

Hayashi Razan (elokuu 15834. helmikuuta 1657), alkuperäiseltä nimeltään Hayashi Nobukatsu, oli japanilainen oppinut, jonka vaikutuksesta Zhu Xin uuskungfutselaisuudesta tuli Tokugawa-shōgunaatin virallinen doktriini. Hayashi myös uudelleentulkitsi šintolaisuutta ja loi näin perustan kungfutselaistuneelle šintolaisuudelle seuranneina vuosisatoina.

Hayashi Razan
林羅山
Razan Hayashi.jpg
Henkilötiedot
Syntynytelokuu 1583,
Kioto
Kuollut4. helmikuuta 1657
Edo
Koulutus ja ura
Koulukunta Uuskungfutselaisuus
Tunnetut työt Hayashi Razan bunshū
Razan Sensei shishū
Opettaja Fujiwara Seika

ElämäkertaMuokkaa

Hayashi Razan syntyi Kiotossa elokuussa 1583. Hän opiskeli aluksi buddhalaisuutta, mutta sittemmin hänestä tuli uuskungfutselaisuuden harras kannattaja. Hayashista tuli kungfutselaisen oppineen Fujiwara Seikan oppilas vuonna 1604 ja tämän suosituksesta hän päätyi työskentelemään Tokugawa-shōgunaatille vuonna 1607. Hayashi toimi ensimmäisten neljän shōgunin opettajana opettaen uuskungfutselaisuutta ja historiaa. Samaan aikaan hän toimi myös tutkijana ja diplomaattisten asiakirjojen laatijana. Hayashin filosofia nojautui uskollisuuteen, hierarkkiseen sosiaaliseen ja poliittiseen järjestykseen, sekä staattiseen konservatiiviseen näkökantaan. Hänen näkemyksensä osoittautuivat hyödyllisiksi uuden Tokugawa-shōgunaatin hallitsessa usein rauhattomia Japanin lääninherroja. Vuonna 1630 kolmas shōgun antoi Hayashille tiluksen maan pääkaupunki Edosta eli nykyisestä Tokiosta, jonne hän perusti oman akatemiansa. Hayashi kuoli Edossa 4. helmikuuta 1657.[1]

Hayashin kuoleman jälkeen hänen kolmas ja neljäs poikansa julkaisivat isänsä kanssa yhteistyössä kokoamansa teokset Hayashi Razan bunshū (Hayashi Razanin teokset) ja Razan Sensei shishū (Mestari Razanin runot), jotka jälleenjulkaistiin kahtena painoksena vuosina 1918 ja 1921. Hayashin pojanpoika sai arvonimen daigaku-nokami, eli valtion yliopiston johtaja. Arvonimi kulki Hayashin suvussa aina 1800-luvun lopulle saakka.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 417. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)