Wikipedia

Hastur

Hastur on fantasia- ja kauhukirjallisuudessa esiintyvä nimi, jolla on vaihtelevasti viitattu paikkaan, henkilöhahmoon tai yliluonnolliseen olentoon. Ensimmäistä kertaa se mainittiin Ambrose Biercen novellissa ”Haïta the Shepherd” (1893), jossa Hastur on paimenten hyväntahtoinen suojelusjumala. Robert W. Chambers lainasi sanan omiin Keltainen kuningas -kauhunovelleihinsa (1895), joissa se on sekä henkilön että paikan nimi. Möyhemmin Hastur tai sitä muistuttava hahmo on esiintynyt lukuisissa kirjoissa, peleissä ja TV-sarjoissa. Cthulhu-tarustossa Hastur on yksi suurista muinaisista, moniin eri hahmoihin verhoutuva rappion ja nihilismin jumala.

Hahmon historiaa muokkaa

Ensimmäiset maininnat muokkaa

 
Robert W. Chambersin novellikokoelman Keltainen kuningas kansikuva.

Hastur mainitaan ensimmäistä kertaa Ambrose Biercen novellissa ”Haïta the Shepherd”.[1] Se ilmestyi sanfranciscolaisessa kirjallisuuslehdessä Wavessä 24. tammikuuta 1891 ja myöhemmin vuoden 1892 kokoelmassa In the Midst of Life.[2] Novelli on vertauskuvallinen kertomus hurskaasta ja yksinkertaista elämää viettävästä paimenesta, jota kaunis mutta oikullinen nainen kiusoittelee.[3] Hastur ei varsinaisesti esiinny novellissa, mutta hänet mainitaan hyväntahtoisena paimenten jumalana, jota päähenkilö uskollisesti palvelee.[4]

Robert W. Chambers lainasi novellikokoelmassaan Keltainen kuningas (1895) monia Biercen In the Midst of Life -kokoelmassa mainittuja nimiä ja muita salaperäisiä vihjauksia. Niitä ovat esimerkiksi Carcosa ja Hastur.[5] Chambersin teksteissä Hastur ei ole jumala vaan henkilö tai paikka.[6] Novellissa ”Maineiden paikkaaja” lainataan kuvitteellisen The Imperial Dynasty of America -kirjan alkua, jossa mainitaan Carcosa, Hyadit, Hastur ja Aldebaran. Novellissa ”Demoiselle d’Ys” Hastur on eräs nimihenkilön seuralaisista.[7]

H. P. Lovecraft mainitsee Hasturin pienoisromaanissaan Kuiskaus pimeässä (1930) kahdesti.[8] Lovecraft tunsi Biercen tuotannon hyvin, mutta viitatessaan Hasturin, Carcosan ja Halin järven kaltaisiin aiheisiin hän seurasi Chambersin kuvausta. Viittaukset Hasturiin ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei niistä ilmene, mitä Lovecraft oikeastaan tarkoittaa.[7] Ensimmäisessä maininnassa luetteloidaan eksoottisia erisnimiä, joita ovat esimerkiksi Yuggoth, Cthulhu, Leng, Bran ja Hastur.[9] Myöhemmin mainitaan ”pahojen miesten lahko”, joka liittyy jollain lailla Hasturiin ja Keltaiseen merkkiin.[10]

Cthulhu-tarusto muokkaa

 
”Sanoinkuvaamaton Hastur.” Robert M. Pricen kuvitusta August Derlethin novelliin ”The Gable Window”.

Lovecraftin ihailija August Derleth kirjoitti 1931 luonnoksen novellista ”The Return of Hastur” (Weird Tales, 1939) ja ehdotti Lovecraftille lähettämässään kirjeessä, että tämän kauhunovellien maailmaa voitaisiin kutsua ”Hasturin mytologiaksi” (engl. Mythology of Hastur). Lovecraft itse käytti humoristista nimitystä ”Cthulhuism & Yog-Sothothery” ja vastauksessaan huomautti saaneensa enemmän vaikutteita Arthur Machenilta ja Chambersiltä kuin Bierceltä.[11] Vuonna 1937 Derleth käytti ensimmäistä kertaa nimeä ”Cthulhu-mytologia” (engl. Cthulhu mythology), joka sittemmin vakiintui.[12]

Derlethin tulkinnassa Hasturista tuli suuri muinainen ja eräs taruston keskeisimmistä hahmoista.[13] Kyseessä oli Derlethille tyypillinen ratkaisu, jossa Lovecraftin epämääräisiä vihjauksia tulkitaan luovasti. Kun Lovecraftin tarinassa Hasturiin liittyvä salainen kultti saalistaa avaruuden rapuhirviöitä, Derleth yhdisti tähän Biercen ajatuksen Hasturista jumalana. Lopputuloksena oli systemaattinen rakennelma, jossa rapuhirviöt palvovat Hasturia ja ovat sille alisteisia.[14]

Cthulhu-taruston kuvaukset Hasturin ulkonäöstä vaihtelevat. Joskus se on näkymätön voima, jonka läsnäolon voi aistia, joskus lonkeroiden peittämä jättiläinen,[1] joskus taas keltaisiin vaatteisiin pukeutunut ihmishahmo, jonka rujot kasvonpiirteet ovat naamion peittämät.[15] Hasturin riivaaman ihmisen iho muuttuu suomuiseksi ja raajat ovat kuin luita vailla. Olento yhdistetään dekadenssiin, nihilismiin ja paikoilleen jämähtyneisyyteen. Hasturin palvojien päämäärä on kutsua herransa Aldebaranista Maan päälle. Kutsuloitsu onnistuu vain silloin, kun Aldebaran on horisontin yläpuolella.[1] Chambersin novelleissa esiintyvä näytelmä ”Keltainen kuningas” on Cthulhu-tarustossa tulkittu Hasturin avataaran nimeksi[16] ja ”keltainen merkki” Hasturin mahtia kanavoivaksi symboliksi.[17]

Derleth käytti Hasturista epiteettiä ”hän jonka nimeä ei mainittavan pidä” (engl. Him Who Is Not to be Named). Dungeons & Dragons ja Cthulhun kutsu -roolipeleissä kiertoilmaus tulkittiin kirjaimellisesti niin, että pelkkä Hasturin nimen lausuminen johtaa lausujan tuhoon.[1] Simonin Necronomiconissa (1977) Xastur on ”inha demonitar, joka surmaa miehet heidän nukkuessaan”.[18]

Myöhempiä mainintoja muokkaa

Hastur on Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin romaanissa Hyviä enteitä (1990) esiintyvä ”langennut enkeli ja Helvetin herttua”.[19] Romaaniin perustuvassa TV-sarjassa Hasturia esittää Ned Dennehy.[20] Keltainen kuningas ja Carcosa mainitaan myös True Detectiven ensimmäisessä tuotantokaudessa.[21]

Lähteet muokkaa

  • Bierce, Ambrose: Haïta the Shepherd. Teoksessa In the Midst of Life. Tales of Soldiers and Civilians, s. 225–233. London: Chatto & Windus, 1892. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  • Blume, Donald T.: Ambrose Bierce’s Civilians and Soldiers in Context: A Critical Study. Kent and London: The Kent State University Press, 2004. ISBN 0-87338-778-3. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  • Harms, Daniel: The Encyclopedia Cthulhiana. Second Edition. Oakland: Chaosium, 1998. ISBN 1-56882-119-0. Internet Archive (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  • Joshi, S. T.: Introduction. Teoksessa The Yellow Sign and Other Stories. The Complete Weird Tales of Robert W. Chambers, s. xi–xviii. Chaosium, Inc., 2000. ISBN 1-56882-70-0. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  • Joshi, S. T. & Schultz, David E.: An H.P. Lovecraft Encyclopedia. Hippocampus Press. Westport: Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN ISBN 0-313-31578-7. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  • Lovecraft, H. P.: The Whisperer in Darkness. Weird Tales, August, 1931, XVIII. vsk, nro 1, s. 32–72. Indianapolis: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  • Price, Robert M. (toim.): The Hastur Cycle. 2nd Edition. Oakland, CA: Chaosium, Inc., 2006. ISBN 0-56882-192-1. Google-kirjat (viitattu 8.2.2023). (englanniksi)
  • Simon (toim.): The Necronomicon. Edited with an introduction by Simon. New York: Avon Books, 1980. ISBN 0-380-75192-5. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Harms 1998, s. 136–137.
  2. ↑ Blume 2004, s. 259.
  3. ↑ Bierce 1892; Blume 2004, s. 259.
  4. ↑ Bierce 1892; Harms 1998, s. 136.
  5. ↑ Joshi 2000, s. xiii–xiv.
  6. ↑ Harms 1998, s. 136; Joshi 2000, s. xiii–xiv.
  7. ↑ a b Joshi 2000, s. xiv.
  8. ↑ Lovecraft 1931, s. 41, 51.
  9. ↑ Lovecraft 1931, s. 41.
  10. ↑ Lovecraft 1931, s. 51.
  11. ↑ Joshi 2001, s. 52.
  12. ↑ Joshi 2001, s. 54.
  13. ↑ Harms 1998, s. 136; Joshi 2000, s. xiv.
  14. ↑ Price 2006, s. xiii–xiv.
  15. ↑ Harms 1998, s. 166.
  16. ↑ Harms 1998, s. 164–166.
  17. ↑ Harms 1998, s. 339.
  18. ↑ Simon 1980, s. 194.
  19. ↑ Gaiman, Neil & Pratchett, Terry: Good Omens, s. 19. London: Random House, 2011. ISBN 9781448110230. Google-kirjat (viitattu 7.2.2023). (englanniksi)
  20. ↑ Good Omens (2019–2023. Full Cast & Crew] IMDb. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  21. ↑ Pizzolatto, Nic & Fukunaga, Cary Joji: True Detective (1. tuotantokausi). Yhdysvallat, 2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hastur&oldid=21280677”