Avaa päävalikko

Harun al-Rašid

abbasidikalifi 786–809
(Ohjattu sivulta Harun al Rashid)
Harun al-Rašid -kuva kirjasta Tuhannen ja yhden yön tarinoita.

Harun al-Rašid (arab. هارون الرشيد‎, Hārūn al-Rašīd (myös Harun ar-Rašid); 27. maaliskuuta 76324. maaliskuuta 809) oli viides abbasidien kalifi ja hallitsi vuosina 786–809. Hänen isänsä oli al-Mahdi. [1]

Al-Tabarin mukaan Harun al-Rašid teki kahdeksan pyhiinvaellusta Mekkaan vuosien 790 ja 804 välillä. Sinne kunnostettiin Bagdadista tie, joka sai nimen hallitsijan puolison mukaan. [2] Pyhiinvaellusperinne Mekkaan alkoi viimeistään tällöin, ellei jo aikaisemmin.

Harunin kalifihovissa Barmakidien persialainen suku sai huomattavan vaikutusvallan. Se voi antaa myös selityksen sille, miksi islamin pyhiinvaellustavoissa alkoi näkyä buddhalaisia piirteitä. Barmakidit olivat taustaltaan korkea-arvoista buddhalaista pappissukua Afganistanin rajaseudulta. Buddhalaiseen tapaan muslimivaeltajat pukeutuvat valkoiseen viittaan, joka jättää paljaaksi toisen olkapään. Myös pyhiinvaeltajien käytössäännöt saatiin ilmeisesti buddhalaisilta, esimerkkinä kielto tappaa edes kärpästä.[3]

Abbasidivaltakuntaa ravisuttivat toistuvat kapinat, joita Harun al-Rašidin aikana sattui muiden ohella Egyptissä ja Syyriassa. Valtakunta pysyi koossa, mutta hapertui, kun reuna-alueille alettiin myöntää suurempaa itsenäisyyttä vastineeksi sille, että ne suostuivat maksamaan veroa. Ensimmäisenä tällaisen aseman saavutti Tunisia.

Harun al-Rašid tunnetaan Tuhannen ja yhden yön tarinoissa esiintyvänä kalifina, joka liikkui salapukuisena Bagdadin kujilla yhdessä pääministerinsä Barmakidin kanssa. Lopulta kalifi päätyi tekemään väkivaltaisia ratkaisuja barmakidien vallan rajoittamiseksi. Jos John Wansbroughin koraaniteoria pitää paikkansa, hän saattoi olla myös se kalifi, jonka aikana Koraani toimitettiin lopulliseen muotoonsa ja kanonisoitiin. Tästä ei kuitenkaan ole muuta todistetta kuin se, että vasta hänen hallintokautensa jälkeen ensimmäiset viittaukset Koraaniin ilmestyvät kirjallisuuteen.[4]

Harun al-Rašid solmi diplomaattisia suhteita ympäri silloista maailmaa; eräs huomattavimpia tästä säilyneitä näytteitä on erittäin hienolla damaskoinnilla koristettu turkkilainen käyräsapeli, jonka hän lahjoitti Kaarle Suurelle; sapeli kuuluu Saksan keisarillisiin regalioihin ja se on säilynyt Saksan kansallismuseossa, jossa regaliat nykyisin ovat. Lisäksi hän lahjoitti keisarille Abu-l-Abbas-nimisen norsun.

Harun al-Rašid valitsi seuraajakseen pojistaan al-Aminin, kun taas vanhin poika al-Mamun sai hallintoonsa Khorasanin. Seurauksena oli tuhoisa sisällissota, joka päättyi neljä vuotta kestettyään vuonna 813, kun al-Mamunin armeija valtasi ja ryösti Bagdadin.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Hugh Kennedy: The True Caliph of the Arabian Nights History Today. 2004. Viitattu 7.1.2017.
  2. Popp, V.: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 92. Prometheus Books, 2010.
  3. Gross, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte (s. 220-274), s. 220-274. Schiler, 2008.
  4. Wansbrough, J.: Quranic studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977/2002.
  5. Kennedy, H.: The Great Arab Conquests. How the spread of Islam changed the world we live in. Phoenix, 2007.