Harry Forsblom
Harry Hjalmar Forsblom (2. marraskuuta 1943 Jyväskylä – 3. joulukuuta 2016 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kääntäjä ja kirjoittamisen opettaja. Häntä pidetään yhtenä postmodernistisen tyylin aloittajista Suomessa. Myös hänen väitöskirjansa (2001) käsittelee postmodernismia.[2]
Forsblomin debyyttiteos oli vuoden 1973 runokokoelma Jees, maailman dialektiikka. Sitä seurasivat Keski-Suomeen kytkeytyvä Toivakan kirkon kattomaalaus (1975) ja romaani Aurinkolinna (1980). Myöhempiä teoksia ovat esimerkiksi lehtimaailmaa kuvaava Lasitalo (2012) ja sosiaalisen median metaforalle rakentuva Frendien kerho (2013). Hän käytti usein tyylilajistaan nimitystä postmoderni ironia. Tyyliin kuuluivat monimerkityksisyys, leikillisyys ja fragmantaarisuus.[2]
Forsblom toimi vuosina 1993–2012 helsinkiläisen Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun opettajana ja vuodesta 1999 kirjoittajakoulutuksen johtajana. Hän oli kriitikkona Helsingin Sanomissa vuosina 1965–1985 ja sen jälkeen monissa muissakin lehdissä.[2]
Teokset muokkaa
- Aurinkolinna, romaani
- Frendien kerho, romaani
- Jees, maailman dialektiikka, runokokoelma
- Kieli edellä tulevaisuuteen, romaani
- Kun legendasta tulee tosi, romaani
- Kuuluisia miehiä nesteessä, runokokoelma
- Kävelymusiikkia meren pohjalta, runokokoelma
- Lasitalo, romaani
- Rakkaus/helvetti, romaani
- Ristilukki ja kumppanit, romaani
- Sorayan kiirastuli, romaani
- Toivakan kirkon kattomaalaus, runokokoelma
- Tomumajayllätys, runokokoelma
- Verhojen takaa tulee kirjoitus, runokokoelma
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuolinilmoitus, Keskisuomalainen 22.1.2017, s. 44
- ↑ a b c Harry Forsblom 1943–2016. HS Muistot 11.1.2017. Viitattu 13.1.2017.