Harold Mario Mitchell Acton CBE (5. heinäkuuta 1904 Firenze, Italia27. helmikuuta 1994 Firenze) oli brittiläinen kirjailija, tutkija ja esteetikko.[2][3]

Haudan muistolaatta Firenzen Agli Allori -hautausmaalla.
Actonin synnyin- ja kuolinpaikka Villa La Pietra Firenzessä, jonka Acton testamenttasi New Yorkin yliopistolle[1].

Sir Harold Actonin isä oli Napolissa syntynyt, brittiaateliseksi väitetty taidekauppias Arthur Mario Acton, ja äiti yhdysvaltalainen Hortense Mitchell, varakkaan pankkiiriperheen perillinen Chicagosta. He tapasivat vuonna 1896 Arthur Actonin vieraillessa konsultoimassa perheen uuden pankkirakennuksen italialaistyylisten koristeiden tekoa. Naimakauppa perijättären kanssa mahdollisti Arthur Actonille upean renessanssivillan La Pietran hankinnan Firenzen kukkuloilta. Poika Harold kävi Wixenfordin yksityiskoulua Englannin Berkshiressä, kansainvälistä koulua Genevessä sekä Eton Collegea ja opiskeli sitten kirjallisuutta Oxfordin yliopiston Christ Churchissä. Siellä hänen opiskelijatovereitaan oli muiden muassa Evelyn Waugh, jonka sanotaan ottaneen homoseksuaalisesta Actonista piirteitä tunnetuimman teoksensa Menneen maailman Anthony Blanche -hahmoon.[2][3][4]

Harold Actonia pidettiin 1920-luvulla yhtenä tyypillisimmistä ”dandy-esteeteistä”. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat kaksiosaiset muistelmat Memoirs of an Aesthete (1948 ja 1970), mutta hän kirjoitti myös kaunokirjallisuutta. Vuosina 1932–1939 Harold Acton asui Kiinassa ja tutki maan runoutta. Lisäksi monien hänen kirjojensa aiheena on Italia.[2][3]

Valikoima teoksia muokkaa

  • 1923: Aquarium
  • 1925: An Indian Ass
  • 1927: Five Saints and an Appendix
  • 1928: Cornelian
  • 1928: Humdrum
  • 1930: The Last of the Medici
  • 1930: This Chaos
  • 1932: The Last Medici
  • 1936: Modern Chinese Poetry (yhdessä Ch’en Shih-Hsiangin kanssa)
  • 1937: Famous Chinese Plays (yhdessä L.C. Arlingtonin kanssa)
  • 1941: Glue and Lacquer: Four Cautionary Tales (yhdessä Lee Yi-Hsiehn kanssa)
  • 1941: Peonies and Ponies
  • 1948: Memoirs of an Aesthete
  • 1950: Prince Isidore
  • 1956: The Bourbons of Naples (1734–1825)
  • 1960: Ferdinando Galiani, Rome
  • 1960: Florence (yhdessä Martin Huerlimannin kanssa)
  • 1965: The Last Bourbons of Naples (1825–1861)
  • 1965: Old Lamps for New
  • 1970: More Memoirs of an Aesthete
  • 1972: Tit for Tat
  • 1973: Tuscan Villas
  • 1975: Nancy Mitford: a Memoir
  • 1976: The Peach Blossom Fan (yhdessä Ch’en Shih-Hsiangin kanssa)
  • 1979: The Pazzi Conspiracy
  • 1982: The Soul’s Gymnasium
  • 1984: Three Extraordinary Ambassadors
  • 1986: Florence: a Travellers’ Companion

Lähteet muokkaa

  1. Home – Villa la Pietra 2017. New York University. Viitattu 4.10.2017.
  2. a b c Nicholson, Virginia: Among the Bohemians, Experiments in Living 1900–1939, s. 292. Penguin Books, 2002. ISBN 0-140-29078-X.
  3. a b c Darnton, John: Sir Harold Acton Is Dead at 89; Prototypic Esthete of the 1920's The New York Times. 1.3.1994. Viitattu 3.10.2017.
  4. Christiansen, Rupert: What became of the real people who inspired Evelyn Waugh's 'Brideshead Revisited'? The Telegraph. 26.4.2016.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Harold Acton & de:Harold Acton