Tanajoenmangabi
Tanajoenmangabi[2] eli tananmangabi[3] eli harmaatäplämangabi[3] (Cercocebus galeritus) on pienessä osassa Kenian rannikkoa tavattava mangabi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Lajin kannan koko on arviolta 100–1 000 täysikasvuista yksilöä.
| Tanajoenmangabi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Mangabit Cercocebus |
| Laji: | galeritus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cercocebus galeritus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Levinneisyyskartta |
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
Tanajoenmangabi on monotyyppinen laji, eli sitä ei yleensä jaeta omiin alalajeihinsa. Jotkut tutkijat kuitenkin laskevat lajit Cercocebus sanjei, Cercocebus chrysogaster ja Cercocebus agilis samaan lajiin tanajoenmangabin kanssa, jolloin lajilla on neljä alalajia. Tanajoenmangabin diploidin kromosomien määrä on 2n=42.[4]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tanajoenmangabi on keskikokoinen apina. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Muutamaan yksilöön perustuvissa mittauksissa urosten ruumiin pituus on 600–620 mm ja hännän pituus 620–730 mm. Naaraiden vastaavat lukemat olivat 450 mm ja 520 mm. Naaraiden paino oli 3,7 kg. Turkki on pitkä ja karkea. Väritykseltään naaraat ja urokset ovat samannäköisiä. Naama on karvaton ja musta. Kulmakarvat ja silmäluomet ovat valkoiset. Naamaa ympäröi valkoinen karvoitus. Päälaella on pitkäkarvainen harmahtava harja. Selkäpuoli on kellertävänharmaa tai harmaanruskea. Vatsapuoli ja kurkku ovat valkoiset. Kädet ja jalat ovat tummanharmaat tai mustat. Häntä on pitkä ja sen päässä on pieni töyhtyö. Poikasilla on vaaleanpunainen naama, korvat ja raajat.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Tanajoenmangabia tavataan Tanajoen varren tulvatasangon metsillä Kenian rannikolla. Pohjoisessa lajia tavataan Nkanjonjan seudulle ja etelässä Hewaniin. Levinneisyysalue jakautuu edelleen 27 pieneen metsälaikkuun, joilla on yhteensä kokoa alle 26 km².[1]
Lajin elinympäristö käsittää tulvatasankojen metsiä, jokienvarsien galleriametsiä ja niiden lähistön metsiä ja pensaikkoja.[1] Vuotuinen keskimääräinen sadanta alueella on 470 mm ja keskilämpötila 17–25°C.[4]
Elintavat muokkaa
Tanajoenmangabi on päiväeläin. Se viettää noin 56 % ajastaan maassan ja lopun kasvustossa. Lajia esiintyy ryhmissä, joiden keskikoko on 26 yksilöä. Yhteen ryhmään voi kuulua useita naaraita ja yksi tai useampi koiras. Ryhmän jäsenet voivat siistiä ja leikkiä toistensa kanssa. Aggresiivisempaan käyttäytymiseen lukeutuvat silmäluomien väläyttely, valehyökkäykset, oksien ravistelu ja äännähdykset. Eri ryhmät saattavat käyttää samaa ruokailualuetta kun ruokaa on saatavilla runsaasti. Muuten ne yleensä välttelevät toisiaan. Kohdatessaan eri ryhmät saattavat ottaa yhteen. Ryhmän kotialueen koko on keskimäärin 46,5 hehtaaria.[4]
Tanajoenmangabi syö pääosin siemeniä ja hedelmiä. Muita ravinnon lähteitä ovat lehdet, hyönteiset ja sienet. Lihaksikkaat leuat soveltuvat kovien siementen tai pähkinöiden pureskeluun. Kaikkiaan sen ravinnokseen käyttämiä kasvilajeja on 96. Niistä yleisimpiä ovat Aporrhiza paniculata, Acacia robusta, Diospyros mespiliformes, Ficus sycomorus, Hyphaene compressa, Pachystela msolo, Phoenix reclinata ja Saba comorensis. Noin 58 % sen ajasta kuluu ruokailuun. Ruokaa löytyy yleensä maasta tai korkeintaan kahden metrin korkeudelle kasvustossa. Päivän aikana kuljetaan keskimäärin 1511 metriä.[4]
Ryhmän hallitseva uros parittelee naaraiden kanssa. Naaraiden genitaalialue turpoaa kuukausittain noin 4–5 päivän aikana. Tiineys kestää noin 180 päivää. Poikasia syntyy pääasiassa elokuun ja huhtikuun välillä hyvän ravintotilanteen vallitessa. Poikasia on yksi kerrallaan. Poikasta imetetään 6–10 kuukautta. Hallitsevan uroksen kanssa kilpailevat urokset saattavat tappaa poikasia. Naaraista tulee sukukypsiä noin 6,5 vuoden ja uroksista seitsemän vuoden ikäisinä.[4]
Lajin tavallisin petoeläin on kalliokäärme (Python sebae). Muita mahdollisia petoeläimiä ovat keisarijalokotka (Stephanoaetus coronatus), gasellikotka (Polemaetus bellicosus), niilinkrokotiili (Crocodylus niloticus) ja leopardi (Panthera pardus). Lajin yleisimpiä loisia ovat Trichuris trichiura, Heterakis ja Trichostrongylus. Joillakin yksilöillä on myös ihmisillä esiintyvää suoliameebaa (Entamoeba hystolytica).[4]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt tanajoenmangabin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kannan koko on arviolta 100–1 000 täysikasvuista yksilöä. Kannan koon uskotaan olevan laskussa.[1]
Kanta on taantunut useista eri syistä. Tanajoen patoaminen on vaikuttanut tulvimisen ja tulvametsien kasvuun, joita on myös kaadettu maan raivaamiseksi maatalouskäyttöön. Metsiä tuhoavat myös tulipalot, sekä puiden käyttö esimerkiksi kanoottien rakentamiseen. Ympäristö kärsii karjan laiduntamisesta. Lajia on vainottu sen syödessä ihmisten viljelmillä ja elinympäristön kadotessa tämän voi olettaa yleistyvän entisestään. Ihmisten määrä alueella on kasvanut nopeasti.[1]
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sen levinneisyysalueella sijaitsi Tana River Primate National Reserve -suojelualue, jolla on kokoa 169 km². Kenian korkein oikeus totesi, että alue oli perustettu väärin ja mitätöi sen vuonna 2007. Mitätöintiä ei voida kuitenkaan panna toimeen, jos suojelualueella esiintyy uhanalaisia lajeja. Mitätöinti ei näin ole käytännössä todennäköistä oikeuden päätöksestä huolimatta. Suojelualuetta on kuitenkin valvottu puutteellisesti ja sen metsien tuhoutuminen on jatkunut. Tanajoen suistosta tuli Ramsar-alue vuonna 2012, mutta lajia ei välttämättä esiinny suistolla enää lainkaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Butynski, T.M., de Jong, Y.A., Wieczkowski, J. & King, J.: Cercocebus galeritus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Tanajoenmangabi (harmaatäplämangabi) – Cercocebus galeritus Laji.fi. Suomen lajitietokeskus. Viitattu 27.12.2020.
- ↑ a b Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet. 1. Nisäkkäät, s. 260. Espoo: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b c d e f g Kingdon, J., Happold, D., Hoffmann, M., Butynski, T., Happold, M. & Kalina, J.: Mammals of Africa. Volume II: Primates, s. 167-170. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 978-1-4081-8991-7. (englanniksi)